Pikku peikko peikkuluinen
juoksi pitkin pitkospuita
etsimässä suolla kuita
ihmetellen kummaa tuota:
joka silmiäisen luota
löysi yhden keikkumasta.
Pikku peikko peikkoluinen
mietti, mietti minkä taisi
miten iistä yhden sais
ihan ikiomaksensa,
joka kotikuusellensa,
kuusen oksalle veisi.
Pikku peikko peikkuluinen
viimein ryömi kuusen koloon,
vaipui unen unioloon.
Silloin näki keikkumassa
kuusen latvasakarassa
KUUN
ja kuu hymyili,
hymyili aamuun asti.