sitä ei kaikkee uskokaan mitä ihminen päänsä sisällä pyörittää.. kaikkee mahollista paskaa. Miks minä? miksei joku muu? miks kuitenkin niin moni? miksei ihmisen mieli vois olla selkeä ja tyyni ettei tarvis aina miettiä mitä nappulaa seuraavaks siirtää.
Realismi on kova kirosana. Kamalasti kysymyksiä joihin et koskaan saa vastauksia. Toki voit esittää vitun viisasta ja vääntää jostain vastaukset kaikkeen mutta mihinkään ei loppujen lopuks oo vastausta. Kaikilla on oma totuutensa, oma määränpää, oma elämä myös oma aikansa..... kukaan ei loppujen lopuksi ole edes väärässä. On ne omat totuudet.. Valheitakin kyllä piisaa.. niitä kaukaa haettuja paskapuheita... niitä väännetään ja väännetään, muutetaan, mutta totuus on jossain kaukana. Ei oteta vastuuta mistään omista teoista tai sanoista.. pah.. oon väsyny.. pitäs kai mennä nukkumaan ettei nuppi sekoa...