Tää on niin mun elämää. Luulee, et kaikki asiat järjestyy, mut ei ne kuitenkaa. Kaikki vaan särkyy ja rikkoutuu mun eteen niinkuin aina ennenkin. Mut on luotu elämään mahdollisimman huomaamattomana ja turhana kaikille muille. Oon vaan lähinnä turha painolasti muitten selässä. Eilen kaikki oli niin hauskaa. Ainakin osan aikaa.. Mut kyl mä tiesin et loppujen lopuks täs käy näin. Musta ei saa tekemälläkään ikuisesti onnellista. Sain nyt sentään tilaisuuden onnellisuuteen, mut en vaan osannut sitten käyttää sitä oikein.