mielessäni oli tänään ajatus, jonka meinasin jakaa myös täällä. harmi vaan, etten nyt ihaaan täysin muista sitä. se oli päässäni fiksu. mutta ei varmasti enää tällaisessa muodossa.
niin, sitä vain, että. haluaisin, että ihmiset tietäisivät miltä minusta tuntuu, mutta en haluaisi kenenkään tietävän miltä minusta tosiaan joo oikeasti tuntuu. haluaisin ilmoittaa koko maailmalle oudosta olotilastani sanatarkasti, mutta en voi, koska se on kuitenkin liian henkilökohtaista. arr! ei järkeä, ei järkeä.
häivytän itseni ja alan kirjoittaa passiivissa.