koko päivän on ollut kurja olo myös psyykkisesti. mikä siinä on, että kun on vaikka vain näinkin vähän kipeä, niin heti alkaa kauhee itsesääli ja huomionhaku. ihan niinku kaikki maailman turhuus kasautuis mielettömäks vuoreks just siihen silmien eteen. sellaseks vuoreks joka olis suurempi ku mount everest ja jota ei vaan mitenkään pystys kuolematta ylittämään.
aloin epäillä kaikkee. ihmisten tarkotusperiä ja vilpittömyyttä. mietin pienen pääni pyörryksiin. hetken tunsin et olisin ihan yksin koko maailmassa ilman ketään tai mitään. oli ihan superangsti päällä.
onneks pari pikku juttua sai mut takasin todellisuuteen. siitä kertoo mm. se, että pitäisi vissiin suoda muutama hetki läksyille.
toivon et huomenna olis jo parempi fyysinen kunto. tuntuu kyl silt et aivot lentää koht joka mahollisest aukost pihalle. ei niistä kyllä varmaan muutenkaan oo paljo mitään jälellä kun oon syöny niitä keltasia purkkia.
Uusimmat blogimerkinnät
- siis for real? 11.12.
- ihan huippujuttu, mutta myös huippuvanha! 02.11.
- hienoutta 21.09.
- haluun pusui 23.08.
- if i had the choice 05.08.
- ö. 04.08.
- rroope 15.07.
- HUPS 09.07.
- MINUA HAJOTTAA! 07.07.
- tänääää! 06.07.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (60)
- ▶ 2009 (298)
-
▼
2008 (430)
- ▶ joulukuu 2008 (30)
- ▶ marraskuu 2008 (41)
- ▶ lokakuu 2008 (43)
- ▶ syyskuu 2008 (38)
- ▶ elokuu 2008 (36)
- ▶ heinäkuu 2008 (35)
- ▶ kesäkuu 2008 (44)
- ▶ toukokuu 2008 (39)
- ▶ huhtikuu 2008 (35)
- ▶ maaliskuu 2008 (33)
- ▶ helmikuu 2008 (29)
- ▶ tammikuu 2008 (27)
- ▶ 2007 (265)
- ▶ 2006 (142)