Huhhuh, tässä vaiheessa elämää alkaa todellakin toivoa että kuolema kuittaa univelat, yöunet on jäänyt niin minimiin kuin vain voi, tai eihän nyt yöllä oikeastaan tuukaan nukuttua, viime "yönä" sain unen ysin jälkeen aamulla... ;) Hyvin menee, mutta menkööt. Alkaa rytmi kääntyä kivasti, ainakaan ei enää töissä väsytä yhtään kun "yöunia" voi huoletta nukkua vaikka ilta seittemään.
Eilen iski joku hulluuskohtaus, kiipesin melkein vapaaehtoisesti hevosen selkään, varttitunti puoli tiukkaa kenttä työskentelyä ja hyvä että kävelemään pystyi sen suorituksen jälkeen... Mutta onpa tuosta aikaa kun olen viimeksi satulassa istunut. Koira raukat oli aivan hädissään kun joutuivat kattomaan sitä touhua kentän laidalta, kai niitä pelotti että jäävät ilman ruokaa jos iso paha heppa tappaa mut.