Aatella miten pystyitkään mua satuttaa, mun sydäntä jonka vaan harva auki saa. Mut vaikka kuinka pahalta se nyt tuntuukaan, mä en silti muita kai, osaa rakastaa.
Vaikka tuulet vastaan puhaltaa, ei etäisyys voi meitä erottaa
Mä toivon vaan et vielä ei tuu loppumaan tää mitä meille on annettukaan; niin haurasta, niin kaunista, niin korvaamatonta