Aika juoksee ja loikkii, ku aitajuoksija
ja ikäväl on ikävä tapa sisältä ruoksia.
Välil mietin mitä jos tää päivä tulis?
Surisinko? Ja jos surin, kestäiskö ruumis?
Mut mä en pysty itkemään,
mun on pakko pureskella tää vaik tää on liian sitkeetä.
Nyt muistan vaan hyvät muistot, huonot on haudattu, kaupattu pois.
En tiedä miks, mut mul nauraa suu.
Mut pala kurkussa mä kidun,
tuntuu et mä virun kuival maal ja koitan hengittää kiduksilla.
En voi koskee sua enää, illal sä oot poissa,
mut onneks sun kuva hymyilee mun lompakossa.
Kaikki yhteiset arjet, yhteiset lomat,
yhteiset rauhat ja yhteiset sodat.
Kaikki yhteistä, mut nyt ainakin yks meistä,
ei pysty oikein olee, kun yhtäkkii ei yhteist ookkaan.
kertosäe:
Sä lähdet, enkä tiedä, et tuutko enään takaisin.
Vaik kuinka haluaisin.
O-ooo. Sä lähdet, vaik tiedän, ettet sitä ehkä haluaisi.
Tuu takaisin.
O-uuu.
Must tuntuu, et mä vaan lipeen ja lipeen.
Niin paljon puuttuu, niin moni muisto tekee kipeet.
Oon juuttunu paikalle, aika menee ripeet.