IRC-Galleria

Köydet irroitettiin Porin Reposaaresta iltapäivällä kolmen jälkeen. Lähtömaljana toimi fbi-tyyliin neljän ruusun bourbon. Tankkailtiin vettä ja löpöä ja suunnattiin nokka kohti Raumaa, ajatuksena yöpyä Olkiluodon lähistöllä sijaitsevassa Reksaaressa. Ensimmäisellä avovesipätkällä tuulonen tuiversi jo sen verran, että äippä haki pelastusliivit päälle, irtotavarat uudelleensijoitettiin ja mieleen muistui, että pahoinvointipillerit unohtuivat kotio. Tekniikkakin petti pariin otteeseen, eli läppäri - merikarttacd - gps -yhdistelmä tilttasi täysin. Tästä viisastuneena pienen paniikin jälkeen (kun kukaan ei tarkalleen tiennyt, missä ollaan, paitsi että jossain jonkinlaisen matalikon lähellä) loppumatka luettiin tarkasti myös perinteistä paperikarttaa.

Puoli kahdeksan maissa oltiin kuitenkin onnellisesti Reksaaren nurkilla, ja huomattiin, että muutama muukin vene oli sinne jo majoittunut. Vaihdettiin lennosta määräsatama vastapäiseen Levätys-saareen. Levätys on Rauman Työväen Veneilijöiden (sdp-pursiseura :DDDD) saari, jossa oli tosi mahtavat tilat ja maisemat. Meidät kutsuttiin heti saunaan ja grillaamaan, saunasta kiltisti kieltäydyttiin väsähtäneinä mutta maggarat grillailtiin kauniissa katoksessa. Saaresta löytyi myös ns. päärakennus jossa oli kunnon tanssisalikin - ja seinällä seuran säännöt, joissa mm. mainittiin saaressa oleskelun olevan sallittua VAIN seuran jäsenille tai heidän vierailleen =P. Vanhukset suunnittelivat jo jäseneksi liittymistä (kertamaksu 170 e / nuppi ja vuosimaksut päälle).

Huomisellekin on luvattu jonninmoista tuulta, päätettiin ajella Uudenkaupungin ohi Kustaviin ja siellä majoittua Katanpään vanhalle linnakesaarelle. Katellaanpas huomenna, ollaanko Katanpäässä vai muualla. Nyt nukulle kuuntelemaan peltisten peräpoijujen hassua kirskunaa.

Huomenna tarkoitus painella reiluksi viikoksi vetten päälle, eli paatilla taittaa matkaa eteläisellä Selkämerellä ja Saaristomerellä. Koska reissun kulku kiinnostaa monia tahoja (kotiin jäävää siskoa ja mummua, joista kumpikaan ei taatusti lue galtsun päiväkirjoja), ajattelin raapustaa jokaiselta reissupäivältä jonkinlaisen muistiinpanon. Etukäteen voisi arvella, että merkinnät koostuvat päivän ruokavalion kuvaamisesta ja hassuista saarten nimistä =).

Tänään siis roudattiin tavaraa paatille ja kippari Vesa viritteli tekniikkaa kohdalleen, uutena hienoutena matkassa ekaa kertaa läppäri ja merikartat cd:llä. Reissun kaukaisena kääntöpisteenä mielissä vilkkuu Affenanmaa, sinne asti pääseminen riippuu toki seuraavan viikon tuulista - potskin matkanopeus ja merenkäyntiominaisuudet eivät ihan täysin vastaa ruotsinlaivoja. Matka- ja reittisuunnitelma muilta osin koostuu äitin lausahduksesta "meen täytyy sit vissiin illalla aina miettiä, et mihin seuraavana päivänä mennään". Hyvältä vaikuttaa.

...saisi jo olla perjantai.

Joskus tuppaa olemaan toisinkin, mutta nyt rullaa ja hurisee ihan mukavasti. Tarkoittaa sitä, että on kovin tasapainoinen, rauhallinen ja tyytyväinen olo... tänään ainakin =).

Lyhyen tähtäimen tulevaisuudensuunnitelmissa näkyvissä kaikenlaista pikkujoulukekkeriä ja töistäläksiäistouhuja (16 aamua jäljellä kammassa). Parasta kuitenkin on, etten odottele juurikaan mitään. On mukavaa malttaa elää tätä päivää.

Oli se kyllä huono <3
Mutta seura ja pizza ja etenkin suklaakeksit hyviä.

Ulkona on pikkuisen lunta maassa ja mukava muutama pakkasaste. Kerrankin hereillä ilman krapulaa valoisaan aikaan =) Pitää käydä huoltamassa autoa talvikuntoon, niin ensi viikolla pääsee helpommin aamuisin liikkeelle (vänkärin ovesta kömpiminen ei ainakaan kohenna aamumielialaa). Oi kukahan osaisi selittää, miksi vain kuskin oven lukko jäätyy? Pitänee huijata parkkipaikan feng shuita ja pysäköidä huomenna perä eellä, jos lukkoöljy ja silikoni eivät auta.

Yleensä on ihan hienoa olla rauhallinen, harkitsevainen ja hillitty. Ainakin elämässä pääsee paljon helpommalla kun miettii ennen kuin tekee ja perustaa päätöksensä järkisyihin. Monesti olen tosin miettinyt rakkaan ihmisen kommenttia "Riitelisit joskus niinkuin normaalit naiset, heittäisit vaikka lautasia seinään tai jotain" - miksi ihmeessä toivoa tuollaista, jos vastassa on kerrankin fiksusti ja analyyttisesti keskusteleva "riita"kumppani? Toisaalta ehkä ymmärränkin.

Kumma kyllä, lukuisista hyvistä puolista huolimatta päätin kesällä opetella pois järkevyydestä. Prosessi edelleen kesken, mutta jotakin on jo saavutettu - ainakin hieman enemmän hulttioelämää. Ja nyt on turha sanoa, että tuossahan ei ole mitään järkeä =) Edistyksestä huolimatta joskus (esimerkiksi juuri tänään) sitä toivoisi olevansa jo paljon kauempana järjestä, lähempänä tunnetta.

Jos oisin rohkea ja
luonteeni valoisa
ja puhuisin lempeämmin
kertoisin sullekin sen
kuinka onnellinen
sylissäs oisin ja lämmin

Jos oisin viisas tai ees
suhteellisen sees
ja puhuisin selkeämmin
kävelisin pystypäin
sanoisin tää on näin
sylissäs mun oisi lämmin

...eli lakumixiä ja paprikasipsuja illan ratoksi. Suunnittelin jopa rommipaukkua työsuhteen päättämisilmoituksen kunniaksi, mutta tiskipöytä näyttää ja haisee niin pahalle että parempi pysyä kaukana. Eikä täältä varmaan löytyisi puhdasta lasiakaan, ja rommin juominen pullon suusta ei kuulosta kovin juhlavalta, joten olkoot. Pärjätään me näitten pussien kanssa keskenäänkin.

Viikonloppu oli siis oikein rankka mutta antoisa, ja tänään on levätty ja nautiskeltu. Tosin töissä piti käydä kuulemassa kohteliaita kommentteja silmäpusseista. Ja kolarissakin olin tänään! Jopas jotain. Setä tömäytti opletin perään, mutta neljällä silmällä todettiin, että ihan yhtä paska se on kuin ennenkin. Jos huomenna aamulla on peräpuskuri pudonnut, niin pakitan yli enkä sure asiaa ollenkaan.

Tällä viikolla on ollut hyvin tavallista. Töissä toki hieman eri kuviot, kun kaverina oppimassa jo työni jatkaja - helpottavaa, mutta toisaalta paljon haastavampaa kuin itse tekeminen. Sulkapallolyönneistä kuuluu edelleen fläp. Tänään tosin sain jo muutaman pallon palautettua tarkoituksellisesti sellaiseen paikkaan, että vastapelurin piti edes toista jalkaa liikauttaa. Tälle päivälle kirjautuu myös onnellisuusaiheinen keskustelu, joka vaivasi jopa hieman aivonystyröitä. Harvinaista herkkua saada perustella omia mielipiteitään.