IRC-Galleria

Niinhän siinä kävi, että tänne Rauman nurkille jumiuduttiin. Matkaa jatkaessa vastaan tulee kiertämätön avovesipätkä ja tällä tuulella ei ajateltu lähteä röykkyyttämään. Päivä on kulunut rattoisasti veneen pohjalla puhuria paossa nahkaa grillatessa ja viime aikojen kirjallisuusvajetta paikatessa. Luettua tuli Brownin Da Vinci -koodi, 520 sivua =P. Justiinsa tultiin saunomasta ja uimasta, merivesi vispilätuulista huolimatta 20-asteista ja saunassakaan ei minkäänlaista moittimista.

Ainiin, tänään syötiin aamupalaksi trangialla keitettyä puuroa ja kananmunia ja sämpylänpuolikkaat (keittimellä siksi että veneen oma hella käyttäytyi kovan tuulen takia jokseenkin omituisesti), lounaalla syötiin piffejä ja pussimuusia ja salaattia ja grillattua ananasta, kirjan kanssa söin ähkymäärän karkkia ja nyt ollaan menossa taas liekittämään jotain, ilmeisesti lihapiirakoita. Ja juotu ollaan lähinnä lonkeroa ynnä aamuteetä ja mehuakin vähän. Ja samalta karttalehdeltä meikän kanssa löytyy ainakin Pöppä, Kutkari, Karvatti, Munkki ja Lutkloppi.

Öö, ja koska joku on sitäkin kysynyt niin liikkeellä olen äitin ja miehensä Vesan kanssa, potski on heidän omistuksessaan (vuonna 2001 hankittu), merkiltään Flying Albatross ja tyypiltään kaiketi jonkinlainen puolplaanari matkavene, pituutta 9 ja leveyttä 3 metriä, rakennettu -88. Kuvakin jossain jo taitaa olla, koitan uppia matkalta napsittujakin kuvatuksia tänne jos joku julkaisukelpoinen löytyy.

Yöllä kolmen jälkeen heräsin kuuntelemaan, että mitähän täällä nyt tapahtuu - tuuli oli parin nukutun tunnin aikana yltynyt viskelemään ja keikuttamaan paattia ihan kunnolla. Koko yö meni toisella korvalla kuunnellessa ja puoli kasin maissa luovutin yöunet. Kuomun pikkuista takaläppää avatessa puuska tempaisi läpän ja kynnenpuolikkaankin kädestä =). Nyt keitellään aamupuuroa ja ihmetellään keliä.

Köydet irroitettiin Porin Reposaaresta iltapäivällä kolmen jälkeen. Lähtömaljana toimi fbi-tyyliin neljän ruusun bourbon. Tankkailtiin vettä ja löpöä ja suunnattiin nokka kohti Raumaa, ajatuksena yöpyä Olkiluodon lähistöllä sijaitsevassa Reksaaressa. Ensimmäisellä avovesipätkällä tuulonen tuiversi jo sen verran, että äippä haki pelastusliivit päälle, irtotavarat uudelleensijoitettiin ja mieleen muistui, että pahoinvointipillerit unohtuivat kotio. Tekniikkakin petti pariin otteeseen, eli läppäri - merikarttacd - gps -yhdistelmä tilttasi täysin. Tästä viisastuneena pienen paniikin jälkeen (kun kukaan ei tarkalleen tiennyt, missä ollaan, paitsi että jossain jonkinlaisen matalikon lähellä) loppumatka luettiin tarkasti myös perinteistä paperikarttaa.

Puoli kahdeksan maissa oltiin kuitenkin onnellisesti Reksaaren nurkilla, ja huomattiin, että muutama muukin vene oli sinne jo majoittunut. Vaihdettiin lennosta määräsatama vastapäiseen Levätys-saareen. Levätys on Rauman Työväen Veneilijöiden (sdp-pursiseura :DDDD) saari, jossa oli tosi mahtavat tilat ja maisemat. Meidät kutsuttiin heti saunaan ja grillaamaan, saunasta kiltisti kieltäydyttiin väsähtäneinä mutta maggarat grillailtiin kauniissa katoksessa. Saaresta löytyi myös ns. päärakennus jossa oli kunnon tanssisalikin - ja seinällä seuran säännöt, joissa mm. mainittiin saaressa oleskelun olevan sallittua VAIN seuran jäsenille tai heidän vierailleen =P. Vanhukset suunnittelivat jo jäseneksi liittymistä (kertamaksu 170 e / nuppi ja vuosimaksut päälle).

Huomisellekin on luvattu jonninmoista tuulta, päätettiin ajella Uudenkaupungin ohi Kustaviin ja siellä majoittua Katanpään vanhalle linnakesaarelle. Katellaanpas huomenna, ollaanko Katanpäässä vai muualla. Nyt nukulle kuuntelemaan peltisten peräpoijujen hassua kirskunaa.

Huomenna tarkoitus painella reiluksi viikoksi vetten päälle, eli paatilla taittaa matkaa eteläisellä Selkämerellä ja Saaristomerellä. Koska reissun kulku kiinnostaa monia tahoja (kotiin jäävää siskoa ja mummua, joista kumpikaan ei taatusti lue galtsun päiväkirjoja), ajattelin raapustaa jokaiselta reissupäivältä jonkinlaisen muistiinpanon. Etukäteen voisi arvella, että merkinnät koostuvat päivän ruokavalion kuvaamisesta ja hassuista saarten nimistä =).

Tänään siis roudattiin tavaraa paatille ja kippari Vesa viritteli tekniikkaa kohdalleen, uutena hienoutena matkassa ekaa kertaa läppäri ja merikartat cd:llä. Reissun kaukaisena kääntöpisteenä mielissä vilkkuu Affenanmaa, sinne asti pääseminen riippuu toki seuraavan viikon tuulista - potskin matkanopeus ja merenkäyntiominaisuudet eivät ihan täysin vastaa ruotsinlaivoja. Matka- ja reittisuunnitelma muilta osin koostuu äitin lausahduksesta "meen täytyy sit vissiin illalla aina miettiä, et mihin seuraavana päivänä mennään". Hyvältä vaikuttaa.

...saisi jo olla perjantai.

Joskus tuppaa olemaan toisinkin, mutta nyt rullaa ja hurisee ihan mukavasti. Tarkoittaa sitä, että on kovin tasapainoinen, rauhallinen ja tyytyväinen olo... tänään ainakin =).

Lyhyen tähtäimen tulevaisuudensuunnitelmissa näkyvissä kaikenlaista pikkujoulukekkeriä ja töistäläksiäistouhuja (16 aamua jäljellä kammassa). Parasta kuitenkin on, etten odottele juurikaan mitään. On mukavaa malttaa elää tätä päivää.

Oli se kyllä huono <3
Mutta seura ja pizza ja etenkin suklaakeksit hyviä.

Ulkona on pikkuisen lunta maassa ja mukava muutama pakkasaste. Kerrankin hereillä ilman krapulaa valoisaan aikaan =) Pitää käydä huoltamassa autoa talvikuntoon, niin ensi viikolla pääsee helpommin aamuisin liikkeelle (vänkärin ovesta kömpiminen ei ainakaan kohenna aamumielialaa). Oi kukahan osaisi selittää, miksi vain kuskin oven lukko jäätyy? Pitänee huijata parkkipaikan feng shuita ja pysäköidä huomenna perä eellä, jos lukkoöljy ja silikoni eivät auta.

Yleensä on ihan hienoa olla rauhallinen, harkitsevainen ja hillitty. Ainakin elämässä pääsee paljon helpommalla kun miettii ennen kuin tekee ja perustaa päätöksensä järkisyihin. Monesti olen tosin miettinyt rakkaan ihmisen kommenttia "Riitelisit joskus niinkuin normaalit naiset, heittäisit vaikka lautasia seinään tai jotain" - miksi ihmeessä toivoa tuollaista, jos vastassa on kerrankin fiksusti ja analyyttisesti keskusteleva "riita"kumppani? Toisaalta ehkä ymmärränkin.

Kumma kyllä, lukuisista hyvistä puolista huolimatta päätin kesällä opetella pois järkevyydestä. Prosessi edelleen kesken, mutta jotakin on jo saavutettu - ainakin hieman enemmän hulttioelämää. Ja nyt on turha sanoa, että tuossahan ei ole mitään järkeä =) Edistyksestä huolimatta joskus (esimerkiksi juuri tänään) sitä toivoisi olevansa jo paljon kauempana järjestä, lähempänä tunnetta.

Jos oisin rohkea ja
luonteeni valoisa
ja puhuisin lempeämmin
kertoisin sullekin sen
kuinka onnellinen
sylissäs oisin ja lämmin

Jos oisin viisas tai ees
suhteellisen sees
ja puhuisin selkeämmin
kävelisin pystypäin
sanoisin tää on näin
sylissäs mun oisi lämmin