IRC-Galleria

Yleensä on ihan hienoa olla rauhallinen, harkitsevainen ja hillitty. Ainakin elämässä pääsee paljon helpommalla kun miettii ennen kuin tekee ja perustaa päätöksensä järkisyihin. Monesti olen tosin miettinyt rakkaan ihmisen kommenttia "Riitelisit joskus niinkuin normaalit naiset, heittäisit vaikka lautasia seinään tai jotain" - miksi ihmeessä toivoa tuollaista, jos vastassa on kerrankin fiksusti ja analyyttisesti keskusteleva "riita"kumppani? Toisaalta ehkä ymmärränkin.

Kumma kyllä, lukuisista hyvistä puolista huolimatta päätin kesällä opetella pois järkevyydestä. Prosessi edelleen kesken, mutta jotakin on jo saavutettu - ainakin hieman enemmän hulttioelämää. Ja nyt on turha sanoa, että tuossahan ei ole mitään järkeä =) Edistyksestä huolimatta joskus (esimerkiksi juuri tänään) sitä toivoisi olevansa jo paljon kauempana järjestä, lähempänä tunnetta.

Jos oisin rohkea ja
luonteeni valoisa
ja puhuisin lempeämmin
kertoisin sullekin sen
kuinka onnellinen
sylissäs oisin ja lämmin

Jos oisin viisas tai ees
suhteellisen sees
ja puhuisin selkeämmin
kävelisin pystypäin
sanoisin tää on näin
sylissäs mun oisi lämmin

...eli lakumixiä ja paprikasipsuja illan ratoksi. Suunnittelin jopa rommipaukkua työsuhteen päättämisilmoituksen kunniaksi, mutta tiskipöytä näyttää ja haisee niin pahalle että parempi pysyä kaukana. Eikä täältä varmaan löytyisi puhdasta lasiakaan, ja rommin juominen pullon suusta ei kuulosta kovin juhlavalta, joten olkoot. Pärjätään me näitten pussien kanssa keskenäänkin.

Viikonloppu oli siis oikein rankka mutta antoisa, ja tänään on levätty ja nautiskeltu. Tosin töissä piti käydä kuulemassa kohteliaita kommentteja silmäpusseista. Ja kolarissakin olin tänään! Jopas jotain. Setä tömäytti opletin perään, mutta neljällä silmällä todettiin, että ihan yhtä paska se on kuin ennenkin. Jos huomenna aamulla on peräpuskuri pudonnut, niin pakitan yli enkä sure asiaa ollenkaan.

Tällä viikolla on ollut hyvin tavallista. Töissä toki hieman eri kuviot, kun kaverina oppimassa jo työni jatkaja - helpottavaa, mutta toisaalta paljon haastavampaa kuin itse tekeminen. Sulkapallolyönneistä kuuluu edelleen fläp. Tänään tosin sain jo muutaman pallon palautettua tarkoituksellisesti sellaiseen paikkaan, että vastapelurin piti edes toista jalkaa liikauttaa. Tälle päivälle kirjautuu myös onnellisuusaiheinen keskustelu, joka vaivasi jopa hieman aivonystyröitä. Harvinaista herkkua saada perustella omia mielipiteitään.

Pari päivää ollut ilmassa hieman alakuloa. Sunnuntait on aina hankalia. Sunnuntaisin nukutaan pitkään, pötkötellään kumppanin kanssa sängyssä, harrastetaan seksiä useamman kerran, tehdään yhdessä ruokaa ja käydään kävelyllä. Perhe- ja parisuhdepäivä siis, ja sinkun näkökulmasta hieman ahdistava.

Kauhea hinku on myös lähteä jonnekin, paeta tutuista kuvioista vähäksi aikaa. Nyt tuntuu, että elämä potkii päähän, vaikka kuinka yrittää pistää vastaan ja nauttia olostaan. Hellyyden puutetta selvästi.

Eilen tuparit, mukavaa oli, kiitokset tähän hillittömään sotkuun osallisille =) Tehtiin vielä loppuyön rynnäkkö yökerhoonkin (jonotus sisälle - pyörähdys tanssilattialla - valomerkki ja poislähtöhannarointi - jonotus narikkaan). Uh, ja glögiä ei tee nyt juuri mieli... ensimmäiset viralliset pikkujoulut onneksi vasta ensi lauantaina.

Tänään kahden viikon syyslomatauon jälkeen seuratansseissa hitaat / blues, whooooa. Tosin joskus ois kiva saada pariksi <2x ikäiseni mies.

Kellojen siirtämisen jälkeen töistä lähtiessä on jo pimeä, eli valoisaa aikaa näkee vilaukselta viikonloppuisin. Jurppii. Eipä varsinaisesti masenna, mutta jurppii kummiskin. Nytkö sitten pitäisi yksin käpertyä peiton alle minttukaakaota juomaan ja poltella kynttilöitä? No ainakin tuikkusäkki tyhjenee kahdessa viikossa, mutta ei tuo näy mieltä ilahduttavan. Taidan olla nyt tavallistakin kyynisempi, pistävämpi, äkäinenkin... way not to go.

Nastat vihdoin alla. Kevyt ja mukava ajella, joskin pari kertaa piti napata radio pois päältä ja kuulostella että mistä se hillitön jyrinä kuuluukaan... äkkiä siihen varmaan taas tottuu. Tälle päivää on jo kertynyt neljä kontaktia sellaisiin kavereihin, joista en kenestäkään ollut kuullut ainakaan kahteen kuukauteen mitään. Ihme sosiaalisuussuma, melkein pikkuisen ahdistaa. Onneksi vain vähän.

Mr. Uusivirtaa lainatakseni kyllä se tarttuminen on helppoa, irti päästäminen tuntuu olevan paljon vaikeampaa. Ihan uusi piirre minussa tällainen roikkuminen - eikä ollenkaan mukava huomio. Vaan toisaalta taitaa olla luonnollista, että sitä haluaisi jatkaa ja säilyttää ne hyvältä tuntuvat asiat ja ihmiset ympärillään. Jossain joskus väitettiin, että ihminen ihan itse valitsee ne, kenen kanssa haluaa olla tekemisissä... pitää toki puoliksi paikkansa, seurasta voin kieltäytyä mutta valitettavasti niin voivat tehdä muutkin =/.

Jep, turha murehtia asioita joihin ei voi vaikuttaa (okei, sellaisia ei olekaan, eli korjataan: ... asioita, joiden eteen on tehnyt kaikkensa) eli hymy persiissä vaan kohti uusia ongelmia. Huomenna on tiistai, mikä on helkutin hyvä, koska toinen maanantai heti perään voisi olla jo liikaa.

Sain eilen töissä kutsun yt-neuvotteluihin. Ei yllättänyt, selkeä tilanne. Isoa muutostakin enemmän mietityttää varsinainen prosessi - saattaa mennä riitelyksikin. Tällaiset tilanteet ovat niitä harvoja, joissa todella kaipaisin toisen ihmisen tukea.

Iltasella kaverin luona lämpimiä leipiä ja seurapelejä. Itse tosin nukuin sohvalla Carcassonnen ajan :) Pelattiinpa illan päätteeksi pitkäksi venähtänyt kierros Unoakin. Kunnon yöunet, oli mukava herätä vaihteeksi auringonpaisteeseen. Lauantai-illan menojalka vipattaa nyt jo...