matka kohti rhode islandia alkaa tossa tunnin päästä.
ei sitä voi vielkään uskoo tai ymmärtää.
tulee niin kova ikävä.
maissia. en osaa kuvitella ettei puhuta joka päivä ainaki 6 kertaa ja ettei tuu tilanne raporttii kaikesta. siis kaikesta.
rakastan sua. enkä unohda mitään.
varsinkaan tätä kesää, joka oli mieletön. vaikka asiat ei loppunu ehkä parhaimmalla tavalla, mut silti. kiitos viellä kerran.
kenelle mä nyt annan mun suolakurkut hampurilaisista?
kenelle mä soitan?
kuka pitää mua ku mies?
kuka suoristaa mun hiukset?
kuka lohduttaa?
kuka sanoo mua hiireks?
kuka kuivaa mun kyyneleet?
kuka haukkuu mun naurua?
kuka analysoi päivän tapahtumia?
kuka nukkuu mun vieressä?
tai kenen kolossa mä nyt nukun?
ääääääääääää kuka tekee yhtään mitään?
mä vaan rakastan sua. nukut nyt alhaalla ja huomenna tähän aikaan oon jossain muualla.
onneks mulla on puhelin ja onneks mulla on oma kone ja onneks mulla on visa. ihan vaan hätätilanteita varten.
mä en vaan tiedä, mut sen tiedän ku tuun takas ni maissi hoitaa onneks kaiken.
teitä kaikkia tulee niin kova ikävä.
tupla jj jopea. ja jatkoja ja känni reissuja ja ampumista uranukseen.
ice t:tä ja sen juttuja ja sitä ku ollaan tsilli villi sillisti.
ja nakittaja nussittu noonaa ja aamiais unelmaa ja koko hocky vaimot ry:tä.
ja sitä ku se sanoo mua auringoks.
mut tuun takas ja sit on kemut!
masan naapuris!
ja otetaan erikoisii!
onneks anna hoitaa 10 kk tätä tehtävää aadan hoitajana ja kukkienkastelijana. onneks.
ja onneks oon kouluttanu sen siihen.
tietty tulee ikävä maikkimikkii, joka on sit taas ihan oma juttunsa. ja sitä ku se sanoo mua hbks.
mut kohta nähään!
mä rakastan teitä<3
ja en unohda mitään.
kaverit hei!
tää tuli vähän äkkii tää lähtö, varsinkaan ku kukaan ei halunnu puhuu siitä, mut silti.
en vaan tiedä mitä tekisin ilman teitä!
suht hiirimäistä toimintaa, minkäs sille voi.
mä lähen nyt!