IRC-Galleria

Täytyy kyllä sanoa että nämä viime aikojen myrskyt pelottaa aika paljon.

Sepi kumpulainen on parasta. :D

Eilen olin Ankkarockissa.

Aamulla vielä oli sellainen olo, ettei olisi millään jaksanut lähteä. Viikonlopussa pitäisi olla enemmän päiviä, että ehtisi puuhailun lisäksi rötväilläkin kunnolla. No, lähdin toki kuitenkin. Tiketistä oli mahdollista ostaa Ankkaan tekstarilippu, mikä oli kyllä kovin ilahduttava juttu. Ei oikein houkuttanut ajatus siitä, että joutuu johonkin pitkään lippujonoon, kun seuralaisilla oli liput jo ennakkoon.

Menimme siis porteille iloisin mielin. Jonotimme hetken aikaa päästäksemme laukkujen tarkastukseen.

"Jaa teillä on retkituolit. Ei niitä saa tuoda alueelle."

No eikun pois jonosta ihmeissään, kun missään ei ole moisesta mainintaa. Veimme retkituolit narikkaan vähän harmissaan, kun istumapaikat meni. Kysyimme narikasta, miksi retkituoleja ei saa ottaa alueelle.

"Minä en kyllä yhtään tiedä."

Palasimme porteille jonottamaan ja hetken jonotuksen jälkeen olimme taas laukkujen tarkastuksessa. Nöyryyttävästä käsilaukun ympärikaivamisesta seurasi takapakki.

"Sinullahan on täällä sateenvarjo. Ei niitä saa festarialueelle ottaa."

No eikun pois jonosta ihmeissään ja harmistuneena. Ei auttanut kuin mennä takaisin narikalle ja maksaa toiset kaksi euroa että sai sateenvarjon säilytykseen. Pyysin narikkaneitoa välittämään eteenpäin terveiset, että näiden kiellettyjen esineiden lista voisi olla jossain esillä, ettei tarvitse rampata jatkuvasti tuomassa lisää tavaraa narikkaan. Sain vastaukseksi jotain "ok":n tyyppistä.

Palasin jonottamaan ja pääsin viimein festarialueelle. Myöhemmin menimme porukalla oluttelttaan. Yksi meistä jäi varaamaan sopivasti vapautunutta pöytää ja me kaksi muuta menimme ostamaan koko porukalle oluet (3 kpl).

"Näitä saa myydä vain yhden kerrallaan per henkilö. Sen kolmannen henkilön pitäisi tulla näyttäytymään että voin myydä nämä."

No minä sitten kipitän takaisin pöytään ja kolmas henkilö lähtee näyttäytymään. Hän palaa pian oluensa kanssa ja lähettää minut takaisin: ei se näyttäytyminen kuulemma riitäkään, vaan kaikkien pitää ihan itse omakätisesti hakea oluensa tiskiltä. Tuttu harmistuminen palasi taas, mutta onneksi olut ja hyvät bändit veivät sen pian pois.

Toiseksi viimeisen esiintyjän jälkeen suurin osa ihmisistä lähti isona massana pois festarialueelta ja päätimme tappaa hetken aikaa ja virkistää itseämme yhdellä oluella ennen massan sekaan lähtemistä. No, olutteltathan eivät enää olleet auki. Eipä sitten auttanut muu kuin lähteä massan mukana kohti portteja. Matka meni ihan hyvin, kunnes pääsimme narikalle. Narikka oli aivan täysin tukossa. Tungos oli koko ajan sitä luokkaa, että jalat olisi voinut nostaa ilmaan ja silti pysyä pystyssä.

Hetken siinä odotettuamme seisovassa massassa päätimme lähteä yrittämään toiselta puolelta läpi, ja pääsimmekin jossain vaiheessa narikkatiskille. Narikkatiskillä "eturivissä" ollessa tungos oli jo niin kova, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin olla 90 asteen kulmassa metalliaitaa vasten niin, että aita painautui keskivartalosta melkein läpi ja toivoa, että pysyisi edes jotenkin tolkullisessa asennossa että pääsisi vielä poiskin. Pyysin nätisti narikkaneitiä, joka vielä sattumalta oli sama kuin aiemmin, jättämään vielä sellaisiakin terveisiä, että tässä tungoksessa tulee kohta ruumiita kun loputkin alueelta pamahtavat esiin, josko sunnuntaiksi voisi yrittää vielä ehtiä keksimään jotain helpottamaan ruuhkaa.

"No yritetään mutta en minä sitä (palautetta) mitenkään eteenpäin saa."

Onnistuin ihmeen kaupalla saamaan tavarat narikasta ja jotenkin pääsimme vielä tungoksestakin pois. Pysähdyin kuitenkin vielä järjestysmiehelle ystävällisesti sanomaan että voisiko hän mahdollisesti välittää eteenpäin sellaisia terveisiä, että narikan edustalla on niin paha tungos, että siellä ei henki kulje.

"Kyllä täällä kuule kaikki paikat on ihan yhtä tukossa ettei pääse etenemään."

Niin varmaan onkin, sen uskon. Mutta nyt ei ollut enää kyse siitä että ei pääse eteenpäin vaan se että oikeasti pelotti välillä kun ei meinannut saada henkeä.

"Katsotaan mitä voimme asialle tehdä kiitos hei."

Se oli samalla kiitos ja hei Ankkarockille minulta.

Viime viikkoina on pyörinyt päässä tosi syvällisiä ajatuksia. Monesti matkalla töihin olen jo päässäni kirjoittanut blogimerkinnän jostain tosi korkealentoisesta (kuten yhteiskunnan normeista), mutta töihin päästyäni se sitten unohtuu enkä muista sitä enää kotona. Olette siis jäänyt paljosta paitsi, vaikka yritystä täällä päässä onkin ollut.

En ehkä pysty käsittelemään sitä faktaa että loma loppuu

Edit: Jussi väittää että pystyn. En usko sitä

Pitäisi päästä poimimaan kanttarelleja. Ongelmana kuitenkin on se, etten varmaan koskaan ole käynyt täälläpäin sienessä enkä siis tiedä apajia. Tietäisikö kukaan mitään potentiaalista kanttarellipaikkaa pk-seudulta tai sen läheltä?

Nonnii kotona ollaan. Jäi tosiaan puolet reissusta käymättä erinäisten sattumien vuoksi, mutta siitä huolimatta oli tosi kiva reissu. Kuvia tuli otettua gigatolkulla, täytyy jossain vaiheessa kaivella niistä vähän galtsumatskua.

Nyt suunnittelen jo innolla, mitä kaikkea vielä pitääkään tulevalle otukselle ostaa. Olen ihan fiiliksissä jei. :)

Kysymys kuuluu: Miksi vuosipäivät on tärkeitä?

:)

Terveisiä Nizzasta. Pysähdytään tänne moneksi päivää koska täällä on kivaa, kuuma ja meri.

Nonnii kohta lähdetään. Eilen oli aika puolikuntoinen olo, mutta onneksi se meni ohi. Nyt on se viime hetken stressi päällä, pitäisi varmaan pakatakin.

Neljän tunnin päästä pitäisi olla checkin-jonossa.