IRC-Galleria

"Mä huomasin, että kevät oli jo niin pitkällä, että pari jäätelökiskaa oli avattu. Tötterö kädessä mä istahdin puiston penkille ja katselin krookusten ja tulppaanien seassa seisovaa patsasta, joka esitti jotain kulttuurihenkilöä. Se näytti yksinäiseltä ja juhlavalta ja mun teki hillittömästi mieli piristää sitä jotenkin. Mä kaivoin Hassen likaisen paidan kassista ja katsoin sitä tuumivasti. Sitten mä vilkaisin taas patsasta ja näin, että sen takapuolella olevalle penkille oli istahtanut kimma syömään munkkia. Puluja lehahti sen ympärille ja se mursi niille muruja. Se oli pirteän näköinen kimma. Päässä sillä oli heleänvihreä baskeri, joka kätki sen tukan, ja kun se hymyili pulujen nahistelulle, se näytti aika söötiltä. Samassa se tajusi mun tuijotuksen ja kohotti katseensa. Se vilkaisi mun naamaa, sitten syliä missä mulla oli Hassen virttynyt paita. Sitten se katsoi patsasta ja sen suu nytkähti. Katse kohdistui taas muhun ja mä siemaisin viimeiset rippeet tötteröstä, nousin ja menin patsaan juurelle. Vilkaisu kimmaan, jonka vihertävissä silmissä oli haastava ilme. Se oli selvästi kimma, joka osasi käyttää aivojaan ja jolla oli huumorintajua. Ei muuta kuin aikeista tekoihin.
- Nuori mies, mitä te olette tekemässä siellä? joku mummeli ilmaantui kuin tyhjästä kun mä kiskoin paitaa äijän pään yli. Mä en voinut käsittää, mistä vanhoja pieniä eukkoja piisasi aina kun ei olisi tarvittu. Ne sikisi kuin sienet sateella, ja tämä kimitti nenä pitkällä että hakisi poliisin. Hakisikin, mä toivoin. Ois rauha viedä homma loppuun ja häipyä maisemista.
- Mikäs sabötööri sä olet?
Mä vilkaisin karhean äänen suuntaan ja näin puliukon toljottavan mua harittaen ja toisessa kädessä puoleksi juotu aperitapullo. Se oli kanssa sienien sukua monella tavalla. Se ärisi ja örisi mulle jotain, jolloin mä sanoin, että patsaan alastomuus vaivasi mua niin että mun piti peittää se. Äijän silmät pyöristyi, kun se tutkiskeli hyvin puettua patsasta. Onneksi se vaikeni, ja mä olin valmis. Mä loikin kukkien yli puistokäytävälle ja katselin tyytyväisenä aikaansaannostani. Kauan mä en voinut ihailla sitä, sillä se pikkueukko oli toteuttanut uhkauksensa ja hakenut poliisin. Ne läheni, ja mä otin kassini ja lähdin rauhallisesti jatkamaan matkaa. mummo kimitti kiihtyneenä, ja näytti että tunnisti mut selästäkin. Mä lisäsin vauhtia ja puiston kulmalla, vähän ennen kuin mä pyrähdin juoksuun, mä vilkaisin baskeripäistä kimmaa. Se nauroi vääränä, ja mua risoi etten mä ehtinyt jäädä tekemään tuttavuutta sen kanssa kun virkavalta jymisi mua koti. Se kimma ei ollut enää paikalla kun mä varttia myöhemmin kävin tsekkaamassa tilanteen. Vain sen puliukko jorisi jotain patsaalle, joka oli riisuttu uudesta kuteestaan."