Kävelin kadulla, alkoi olemaan jo aika pimeää. Olin tulossa juuri kotiin treeneistä. Oli aika paljon sumua ja minua alkoi vähän paleltamaan. Ajattelin, että kävelen ripeästi nii ei tule liian kylmä. Saavuin puiston kadulle. Sumu yltyi. Ja aloin vain kävellä nopeammin. En tiedä mikä minuun meni, mutta minua pelotti aivan kauheasti. Yht`äkkiä minussa tuntui viilto. Siihen se jäi. Makasin maassa ja en voinnut tehä mitään, koska kivut olivat niin suuret. Ajattelin, että nytten elämäni on ohi. Kaikki pimeni en pystynnyt tekemään mitään muuta kuin sulkemaan silmäni. Avaan silmäni näen ympärilläni lääkärin ja äidin. Alan itkemään onnesta, että selvisin. Olin vieläkin niin shokissa etten voinnut tehdä mitään. Parin päivän kuluttua minut kotiutetaan. Minua oltiin puukotettu selkään niin pahasti, että selkäni jouduttiin ompelemaan kiinni. Kaverini kyseli heti viikon päästä kun pääsin kouluun kaikesta. Kerroin kavereilleni tämän saman ja he olivat aivan hiljaa ja kiittivät ettei minulle käynnyt pahemmin. Se mies joka puukotti minua on onneksi saatu kiinni ja istuu elinkautisen. Mutta en siltikään pysty enään yksin kävelemään ilalla pimeässä. Ja vanhempani hakevat minut aina sen jälkeen autolla treeneistä.
MUTTA JOS SINÄ ET KOPIOI TÄTÄ SINUN BLOGIISI JOKU VOI TULLA ILALLA KUN KÄVELET YKSIN JA PUUKOTTAA SINUA SELKÄÄN ! TOIMI NOPEASTI !