IRC-Galleria

Tämä taitaa ollakin sitten viimeinen "matkapäiväkirjan" merkintä...

Palattiin tosiaan takaisin Suomeen viime viikon torstaina eli 18. päivä, eikä sen jälkeen ole heti jaksanut rustailla tänne. Nyt on yritetty kovasti palailla takaisin töihin ja arkeen, se ei ihan heittämällä tunnu onnistuvan :) Paluulennot menivät Honkkarin ja Lontoon kautta. Kotimatkan pisin pätkä oli taas 12-tuntinen, eli HK-Lontoo väli, mutta täytyy sanoa että Cathay Pacificin pitkän matkan koneet ovat todella viihtyisiä ja palvelu rokkaa. Ei ole suotta ko firmaa mainostettu yhdeksi maailman parhaista. No economy classihan oli kyseessä kuitenkin että ei ihan business-luokan sänkymeininkiä ollut.

Mainospuiheista eteenpäin. Paluu Suomeen oli kylmä. Kuukauden reissu reilu 30 asteen tropiikissa ja paluu 8-asteiseen hyiseen ilmaan johti flunssaiseen oloon, eikä asiaa auttanut kylmäksi jäähtynyt kämppä. Villasukat jalkaan vaan =) Toinen asia joka veti fiilikset alas on Suomeen palaamisessa on yhä järkyttävän korkea bensan hinta, vieläkin ollaan 1,5 eurossa litralta vaikka öljyn huippuhinnat kesältä ovat tippuneet kolmanneksen!

Joka tapauksessa nyt on aika tuumia reissun pääkohtia, hyviä ja huonoja tasapuolisesti.

Nähtävää riittää
Vietnam on loistava kohde kenelle tahansa turistille, oli sitten kiinnostunut kulttuurista tai vähemmän kultturellista toiminnasta, kuten rannalla löhöilystä. Maassa on alkuperäiskansojen, kiinalaisten, japanilaisten ja ranskalaisten hallintokausilta jälkiä ja rakennuksia. Lisäksi kun maalla on hullun pitkä rannikko, on varmaa ettei biitsit lopu kesken. Paljon jäi kuitenkin vielä näkemättä, joten ensi reissun ei pitäisi olla tylsä :) Parhaiten jäi mieleen Halong Bayn saaristo pohjoisessa ja Huen kiinalaisvaikutteinen linnoituskaupunki keskisessä osassa maata. Vietnam on kahtiajakoinen maa - toisaalta köyhää slummia riittää silmänkantamattomiin, mutta heti viereen on saatettu rakentaa golf-kenttää ja neljän-viiden tähden hotellia tai ökykallista ostoskeskusta. Sinne joukkoon kun roiskitaan esim pari tuhatta vuotta vanhoja Cham-heimojen raunioita, niin alkaa olemaan mielenkiintoinen keitos kasassa :D Sanotaan yleistäen että vietnamilaiset ovat lämpimiä ja vieraanvaraisia ihmisiä, ja kyllä se on ainakin omakohtaisten kokemuksien mukaan totta. Vaikka varsinkin pohjoisessa osassa maata oli koko ajan länsimaalaisena kaikkien silmätikkuna, ei mitään ongelmia syntynyt missään vaihessa reissua.

Tiukkaa vääntöä
Reissu oli sikäli rankka, että tuli valittua matka-ajankohdaksi kesä, maahan jossa on päivällä reilusti yli 30 astetta lämpöä ja ilmankosteus on 70-90% luokkaa. Meitsi laihtui neljä kiloa kuukaudessa, pelkästään hikoilemalla, kun mitään varsinaista fyysistä ponnistelua reissulla ei tullut kävelyn tai uimisen lisäksi tehtyä. Toinen rasite olivat hyttyset ja paarman tyyppiset purevat hyönteiset. Niitä riitti varsinkin maaseudulla/kylässä, mutta kaupungeissa niiltä pääsi aika hyvin karkuun. Pistoksista ja rakkuloista tatuoidut jalat kutiavat vieläkin tätä kirjoitellessa :) Seuraava reissu tulee varmaankin tehtyä talvella/keväällä =)

Kaikkea on liikaa
Oikeasti, yksi asia joka löi kasvoille kaikkialla liikuttaessa oli tavaran, ihmisten, liikenteen, eläinten, kauppojen, ravintoloiden, metelin, hajujen jne jne määrä. Kaikkea oli liikaa, ihmisistä puhumattakaan. Olisi jonnekin riisipeltojen keskelle pitänyt leiriytyä jos olisi halunut hetken omaa tilaa :) Tietysti pitää muistaa että Suomi ja Vietnam ovat pinta-alaltaan suht samankokoisia, mutta väkiluvuissa on valtava ero. Suomen 5+ miljoonaa verrattuna Vietnamin 80+ miljoonaan. Lisäksi Vietnamissa lähes jokaisessa perheessä on joku oma bisnes, on se sitten pikku kioski, ravintola, kalastus tai riisin kasvatus - koska ihmisille ei ole töitä tarjolla yrityksistä, heidän on pakko tehdä omaa työtä ja toivoa että jää jotain käteen.

Hyvät mätöt
Täytyy sanoa että vaikka suolisto ei tykännyt paikallisesta bakteerikannasta, oli hyvät sapuskat ja juotavat koko matkalla. Parasta syötävää oli tietysti merenelävät, tuoreet katkaravut, kalat ja mustekalat maistuivat kovasti, ja niitä tuli opittua syömään - normaalisti kotosalla en niihin paljoa koske. Varsinkin itse kalastetut parikiloiset jokikalat olivat paistettuna tosihyviä (huom. viimeksi kävin ongella Suomessa ehkä joskus vuonna -88, ja heti perään -92). Erikoisin sapuska oli tietysti koira, sitä tuli syötyä keitettynä ja jonkinlaisena "mustanamakkarana" paistettuna. Hurtta oli aika mautonta, possu tuli mieleen ensimmäisenä. Erikoismaininta kuuluu vietnamilaisille oluille, ne olivat todella hyviä kautta linjan. Vietnamissa on laaja valikoima isoja ja todella pieniä paikallisia panimoita (varsinkin pohjoisosissa maata). Olutta tuli itseasiassa juotua maidon "korvikkeena" vaimon kotosalla, kun maitoa ei vain ollut tarjolla ja vettä tuli juotua muutenkin reilusti :D Paikallisessa bia hoi-kuppilassa 1,25 litran kannu hyvää olutta maksoi 15000 dongia eli 60 senttiä, mutta monessa ravintolassa yhdestä 0,5 litran pullosta saatettiin pyytää jopa 24000 dongia eli reilun euron verran. Lisäksi tuli juotua paikallista viinaa, eli kirkasta sekoitettuna kiinalaisiin yrtteihin ja lääkkeisiin. Se oli sen verran tylyä kamaa, ettei maistunut kuin muutamia kertoja ruuan yhteydessä :)

No mutta jottei blogi pääse karkaamaan käsistä liian pitkäksi vuodatukseksi, niin jätetään tähän kirjoittelu. Se on varmaa että mahdollisuuksien mukaan tulee Vietnamiin vielä lähdettyä, toivottavasti montakin kertaa. Tämä eka reissu oli uuden opiskelua pitkän päälle, nyt sentään tietää about mihin on menossa seuraavalla kerralla =)

-Vesku, Vihdin Nummelassa, 23.9.2008