kuullostin viskin polttamalt alttoviulult viel eilis iltana. se on kumma ku ei millonkaa opi tuntee omia rajojaan vaa jatkaa sitä taikajuoman kittaamista siihe asti et tulee uni. täl kertaa se olin kuitenki minä joka istu pöntön äärellä pitämäs hiuksii ja taputtamas selkää. myöhemmin koin sosiaalita kanssa käymistä sen kanssa ku söin erehdyksissäni sinihome juustoo, se sai automaattisesti reflat toimii. enkä mä onneks iha lämmenny poikien: suolaa nenää ja sitruunaa silmään -ehdotukselle olin kuitenki mukana ja heitin suolat avohaavalle. kenellekkää ei liene ylläri et pomppasin kaks metrii tuolist ilmaa ja juoksin tuli perseen alla lavuaarille.
yö meni sitäki maittavammin, nukuin micon kans sohvalla. sillipurkki fiilis ja molemmat potki vuorotellen toisiinsa. joku sai turpaansa, toinen leikki kokki kolmosta ja palotteli itteensä ja naiset oli väärästä päästä märkiä ja shokissa ja mä olin äkänen ja pahoinvoiva. dramaattista.
loisto aamu, humalassa herääminen ja vaappuminen lavuaarille vesilasin ääreen. ihmettelen kummasti miks mun kämmen on täynnä haavoja ja pikkurilliin kirvelee: iskin vähemmän nätisti kämmenen rikottuun kaljapulloon ja pikkurillin avohaava sai suolaa ravinnokseen. täs on syy miks mä jaksan elää.
thanks again ladys and gentlemen <3