Tiiu oli ja meni ja mulla oli hauskaa, oot tärkee ja kieltämättä aika ihana (veit sen pienen nahkasen, huomasin). Eilen meni myöhään, tajusin lost-addiktioni vasta vikan jakson jälkeen (surullista).
"Vieläkö sun ihanteena on Beatles ja George Harrison?"
Elämä on erilaista nykyään. Valehtelisin, jos väittäisin olevani onnellinen. Ootko sä todella ainoa asia, mitä mulla on jäljellä? (vielä surullisempaa)
Ehkä on sittenkin parempi näin, vaikka kyllä tää menee ohi, oon varma siitä. Luulisin.
Ja haluun sun tietävän, että mulla on tositositosi kova ikävä sitä aikaa kun oltiin kaksin ja voitiin vaan jutella ja olla. Oot rakas, ja hei - we lööv biitles.
-Viivinne
P.S. Verna älä uskalla kritisoida mun otsikointia - tää melkeen liittyy asiaan.
Btw isometsä anto mulle ysi miikan sniif :'(