Kaikki vei mun voimat pois.
Vaikkei mulla suljetulle kuukautta ois.
Mun iskä sano, et mä oon kunnos
Mut nää on vaa oloja, antakaa mun mennä.
Itse perkeleeni kesytän.
Vaik kotona on tapettien kuviotki liian levottomia.
Aivotoiminnast ei pidetä lomia.
Tein turhaan taas itsarin, siihen suuntaan vihjasin et
jättäkää jo rauhaan tai tehkää se lobotomia.
Mä en tienny miten pysähtyy, nauttii hetkestä.
Mieli teki omat esteensä.
Juoksen karkuun tai juoksen perässä.
Aistit tylsinä mut hampaat veressä.
Vaikka yritin, ei aika pysähtynyt viisareissa roikkumalla.