IRC-Galleria

MIÄ VALAISTUIN EILEN! miä löysin mun elämälle tarkotuksen, ja havaitsin pari muutaki juttuu. ja nyt mä havaitsen et miä oon täällä vaikka mun pitäis lukee venäjän kokeesee, joka on siinä kolmen tunnin päästä. huolestuttaako? no eeeeeeei, ei sitte niin yhtään, heh heh.
ihme maneereita mullakin! ikinä voi mennä ekana luokkaan esimerkiks. tai kirjotan päiväkirjaa vaa maanantaisin ja perjantaisin. tai et pitää kuunnella kappaleita ensin kuus tuntii repeatillä ennen ku tietää tykkääks niist lopullisesti.
hahaa, mitäs muuta viel? ei kait sit muuta. tänää on hyvä päivä, aurinko paistaa ja sillai. ja tänää saa ehkä pannaria. ja tänää näkee ehkä kavereita. ja kenties yhden siskon. :)

tuota... elämä on vaikeeta. that's it this time. paitsi vielä ehkä toteamus, jonka havaitsin tässä näin taannoin eilen. kyynisyys tekee yksinäiseksi. ja yksinäisyys tekee kyyniseksi. sitä vaan jotenkin unohtaa miten haaveillaan, ei o aikaa eikä varaa siihen. se on oravanpyörä.

mulla on tosi kova ikävä mun tyttöjä. ne on jossain tuolla kaukana, eikä missään lähellä. miä en voi puhuu niille, enkä ilmatapella niitten kanssa. miä en voi halia enkä nähä enkä kuulla niitä. on orpo olo ilman niitä. onneks mulla on vielä kaks jäljellä täällä. ja tuleehan ne toiset takasin sitten joskus, ehkä. turvallisesti kotiin.
minuu suututtaa. miks kaikki immeiset olettaa, et niille jauhetaan paskaa siitä miten loistavia ja komeita ja älykkäitä ne on? miksei voi vaa ihan rehellisest jutelle vaikka etanoista tai ruuasta tai jostain. miksei voi vaan hyväksyy toista sellasena ku se on? sanon minä joka just morkkaan sellasia ihmisiä jotka tekee oletuksen siitä että toisen pitää sanoo niille jotain kaunista, toisen pitää kehuu niitä. no, oon tekopyhä. joten hengitetäämpä nenän kautta tässäkin asiassa.
hihii.... nyt kyllä. tänään miä saan hyvää ruokaa ja se siitä. ja tänään miä lähen pois kodosta hetkeks taas, saan olla hetken aikaa yksin tässä maailmassa. ja elämä on helppoo, silloin kun on joku, josta pitää kii.