Aijai. Olin treeneissä pitkästä aikaa. Teki kyllä kutaa, jo pieni rääkki sai mielen erittäin hyville lukemille. Löysin itseäni sieltä tatamilta. Ja miten jatkuikaan ilta! Itsensä kurittamisen jälkeen maistui hellivät löylyt. Ja saunan päälle vielä lasillinen sisuskaluja lämmittävää rommia. Huhhei. Aikas messevää.
Ja huomenna perjantai. Taas yks viikko pulkassa, se täyttyy aika hyvää vauhtia. Öh. 34 päivää tässä maassa. Alkaa jo vähä kuumottelemaan. Ehkä ihan aiheellistakin. Lainasin kirjastosta valtaisan läjän Vietnam-opuksia. Nii ja maanantaina selviää saisinko sieltä sivarimestan. Voipi olla, johtaja oli sangen mukavan oloinen. Mut funtsin kyl haluunko jäädä tänne enää sit. Alkaa käymään tunkkaiseksi. Reissu tekee varmasti hyvää. Toisaalta saattaa myös herättää halun uusiin maisemiin.
Mitäs muuta. Pitkä aika viimeisestä raapustuksesta. Aa, keittelin linnun luita. Jäännöksien koosta päätellen luultavasti harakan. Olettaisin kissan tappamaksi. Löytyivät metsästä. Keräsin talteen kolme suurinta, sääriluut ja ehkäpä reiden. Vaan niin kävi kuten arvelinkin. Tipujen luut ovat liian hauraita, liian täynnä ilmaa. Eivät kestäneet kuumuutta, halkesivat pirstaleiksi. Ei ollu harakasta koruksi. Luultavasti nisäkkäiden luut sopisivat siihen paremmin. Ja epäilemättä nisäkkäistä paras olisi ihminen.