IRC-Galleria

Livistin tänään duunista aikaisin, jotta pääsin Putaalle jeesaamaan vaaria laiturin alistamisessa. Ja miten kävi? Sinne se jäi paikoilleen, perkele. Vanhalta pamahti lihas kun sai repiä ihan tosissaan. Oli taivuttava. Jäärälle teki tiukkaa, nii minullekin. Tyly loppu testoilulle. Kirottiin ja seisoskeltiin ku ei muuta osattu. Lohduttauduttiin kaatamalla vene ympäri. Mummolassa syötiin sit korvapuusteja.

Toinen lasi rommia ja The Cinematic Orchestra. Kaunis on elämä.

Aijai. Olin treeneissä pitkästä aikaa. Teki kyllä kutaa, jo pieni rääkki sai mielen erittäin hyville lukemille. Löysin itseäni sieltä tatamilta. Ja miten jatkuikaan ilta! Itsensä kurittamisen jälkeen maistui hellivät löylyt. Ja saunan päälle vielä lasillinen sisuskaluja lämmittävää rommia. Huhhei. Aikas messevää.

Ja huomenna perjantai. Taas yks viikko pulkassa, se täyttyy aika hyvää vauhtia. Öh. 34 päivää tässä maassa. Alkaa jo vähä kuumottelemaan. Ehkä ihan aiheellistakin. Lainasin kirjastosta valtaisan läjän Vietnam-opuksia. Nii ja maanantaina selviää saisinko sieltä sivarimestan. Voipi olla, johtaja oli sangen mukavan oloinen. Mut funtsin kyl haluunko jäädä tänne enää sit. Alkaa käymään tunkkaiseksi. Reissu tekee varmasti hyvää. Toisaalta saattaa myös herättää halun uusiin maisemiin.

Mitäs muuta. Pitkä aika viimeisestä raapustuksesta. Aa, keittelin linnun luita. Jäännöksien koosta päätellen luultavasti harakan. Olettaisin kissan tappamaksi. Löytyivät metsästä. Keräsin talteen kolme suurinta, sääriluut ja ehkäpä reiden. Vaan niin kävi kuten arvelinkin. Tipujen luut ovat liian hauraita, liian täynnä ilmaa. Eivät kestäneet kuumuutta, halkesivat pirstaleiksi. Ei ollu harakasta koruksi. Luultavasti nisäkkäiden luut sopisivat siihen paremmin. Ja epäilemättä nisäkkäistä paras olisi ihminen.

Aloitin duunit museolla. Aikamoista apinan hommaa. Sentään rahapalkalla. Lajittelen loputonta määrää kuvia, eli nakuti nakuti. Mut ainaki massia tulee. Ja sehän on tässä maailmassa tärkeetä. Vähän meinaa kaihertaa kun kuulin, että olisinkin luultavasti päässyt tosi mieleisiin hommiin, mut olin jo ehtinyt alustavasti sopia museon päässä. Ei ollut pokkaa feidata enää siinä vaiheessa. Mut oon tyytyväinen että edes sain töitä näin lyhyessä ajassa näin lyhyeksi ajaksi. Vietnam lähestyy, tai minä sitä.

Tänään oli myös aurinkoa ja metsästinkin siis heinäsirkkoja. Sain kiinni jokusen hyppijän ja paistoin ne pannulla. Epäonnistuin kuitenkin tökerösti ja poltin saaliin. Maistuivat tuhkalle. Maustaminen ei paljoa siinä vaiheessa auttanut. Ehkäpä vika ei kuitenkaan ollut muonassa, vaan tekijässä. Kokeiltava siis vielä uudemman kerran, viimeistään ens kesänä.


Viime yöstä on vielä runoiltava joku kerta. Tämä muistuttakoon minua siitä. Je.

Uhhuh, tein viimeinkin sen, mitä olin arponu jo kaks kuukautta. Lähdin lätkimään armeijan pahoista leivistä. Oli siel iha hyvä ruoka, mut siihen ne hyvät melkei jo loppuu.

Kypsyin siihen mestaan totaalisesti. Ei olis ollu kuin vaivaiset kaksi kuukautta jäljellä, mut sekin oli jo ihan liikaa. Lähtöpäivänä perjantaina fiilikset oli melkoisen sekavat. Sitä vaan mietti, teenkö nyt ihan hölmösti, kun lähden näin lopussa. Ja olihan se varmaan niinkin. Olis pitäny tehdä se päätös jo kuukausia sitten. Mutta nyt pari päivää asiaa funtsittuani oon ihan tyytyväinen ja ylpeä siitä, että tein kuiteskin kuten oikealta tuntui. Jahkailin iha liian pitkään, mutta loppujen lopuks tein niin kuin ääni sisällä kimitti. Ja se on hyvä se, uskon ma.

Nyt pitäs sit keksiä kehittävää tekemistä kuukaudeks ja puoleks. Tammikuussa sivariin, sitä ennen trippi 'Namiin. Nii, lukijoille: joutilas nuorimies etsii pätkätöiden mittapuullaki kääpiönmittaisia hanttihommia, joista vois ehkä tienata lantin tai pari. Huomenna höngin kelalle ja työkkäriin, varmaa jotai toimeentulotukea vois saada. Marjanpoimintaa oon harkinnu harjoittavani. Paljonkohan toridiilerit maksaa litrasta puolukkaa?

Vitun hienoa ville niskanen.