Kaisa lähte ehtokylä,
poik tule peräs, kakstoist jää kotti.
Potkukelkajala vetävä syvi viilloi joe nahka,
mere lapse ovak käyny leikkimäs maaliskuu jää al,
vanh o seeki ja selkkä painaa.
Meno o sukkela,
pojam pitkä sääret tikkavak ko Huskvarna.
Mut o äitissäkki voimi viäl.
Sula paik ja pimiä taivas.
Pimiäs huuto: äit, an käsi,
äit, jaks viäl!
Virta viä.
Jään käre ovak kova.
Joe velka makseta.
Aamu valkenttu.
Kaisa löytty piänes kippuras.
Piän ihmine aluhamessas, olkpää palja.
Joki vei lämmö ja klänninki.
Jäisel penkal
renki nostane
poja viäre.
Äit o hukkunu.
Isä.
Äit o hukkunu.
Gråt int.
Älä paru.
-Heli Laaksonen