Katoa mun elämästä. Mä en enää jaksa kattoa sun naamaa, eikä tosi moni muukaan. Pilaat muiden elämiä, et ajattele muuta kun sitä ah-niin-ihanaa naamaas ja vika on aina muissa eikä koskaan itsessäs.
Ja SINÄ puhut paskaa mun selkäni takana, vaikka esität ystävää. Mä näen sun lävitse. Jos sulla on joku ongelma mun kanssa, voisitko edes harkita tulla puhumaan asiasta MINULLE? Se ei auta yhtään, että valitat toisille mun käytöksestä ja kuinka epäreilu mä olen, koska en enää puhu sulle. Ehkä mulla on syyni?
... Olen kyllä aika varma, että ainakin toinen teistä lukee tän - toivottavasti tunnistat itses !