IRC-Galleria

Vastasin äsken kolmeen tällaiseen, joten eiköhän tämän joudu nyt laittamaan itselleenkin.

- - -

Kerro, miten ja missä me tapasimme ensimmäisen kerran?

Sinä joka kommentoit/luit tämän, kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä miten moni sinut muistaakaan :-)

Tänne päiväkirjaan tulee näköjään koottua vain tällaisia ihcujen galtzuteinien "moi tiesixxä et mä oon tällanen <3" -kiertojuttuja. Mutta kuitenkin, jos joku luulee tuntevansa minua edes vähän niin voipi käydä valikoimassa mielestään minuun sopivia ominaisuuksia:

http://kevan.org/johari?name=viznut
http://kevan.org/nohari?name=viznut

Tällainen hauska "paljasta viisi omituisuuttasi" -ketjuhaaste on liikkeellä. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä haastanut minua mukaan enkä jaksa odotella, joten aloittelen ihan omatoimisesti. Lupaan silti paljastaa vielä toiset viisi, mikäli joku haluaa haastaa minua kertomaan lisää.

0. Aloitan numeroinnit nollasta aina kun mahdollista. Ykkösestä aloittaminen on niin tuhlaavaistakin, siinähän jää hyvä luku (itse asiassa maailman paras luku) käyttämättä.

1. Minusta on hienoa saada asioita tehtyä kenenkään huomaamatta, vaikkei huomaamattomuudesta olisi edes mitään hyötyä. Ulos mennessäni saatan varmistaa ensin, ettei kukaan ole pihalla näkemässä, ja paikasta toiseen kävellessäni suosin usein pimeitä metsäpolkuja ja muita omituisia reittejä. Välttelen myös asunnoissa valojen sytyttelyä ettei läsnäoloani huomattaisi, ja joskus kauniina kesäöinä saatan jopa lähteä ulkoilemaan ninjamaisesti ikkunan kautta.

2. Kuten moni muukin, tykkään jutustella, äännellä ja ilmeillä yksikseni. Inspiraation tultua rupean yleensä lisäksi kävelemään tohkeissani ympäriinsä ja hahmottelemaan ideaani elehtimällä. Ihmisten seurassa käyttäydyn kuitenkin paljon hillitymmin, mutta en hulluksi leimautumisen pelossa vaan edellä kertomastani syystä: on hienoa, kun kukaan ei pysty tarkkailemaan ajatteluprosessiani.

3. Jos ihmiset väittelevät kahden asian keskinäisestä paremmuudesta, niin kehitän aina jostain kolmannen vaihtoehdon ja rupean puolustelemaan sitä. Jos keskustelukumppanit tyrmäävät tämän vaihtoehdon olemassaolon, rupean usein pitämään heitä dualistisen ajattelun orjina, jotka tulee vapauttaa keinotekoisen mustavalkoisuutensa kahleista.

4. Käytän kaiken mahdollisen tekemiseen yleensä lähintä sellaista työkalua, joka jotenkuten sopii tarkoitukseen. Saksia tai veistä ei tarvitse, jos saman asian saa hoidettua kynsilläkin, ja saatan käyttää ylimääräistä peittomöykkyä tyynynä vain siksi, että se on lähempänä. Jos taas tietokoneessa on C-kääntäjä mutta ei kuvankäsittelyohjelmaa, niin teen kuvankäsittelyn mieluummin C:llä kuin rupean etsimään sopivaa valmisohjelmaa jossa olisi sopiva toiminto. Poikkeuksen sääntöön tekee se, etten koskaan jaksa selvittää, miten pakkaukset (kuten makaronipussit) pitäisi avata oikeasti, vaan avaan ne lähimmällä terävällä esineellä.

Olipas mukava kävellä ulkona pimeällä lenkkipolulla kun on kirkas taivas ja täysikuu paistaa. Ja matkan varrelta tuli myös poimittua mukaan vähän leipää ja polttopuuta, niin sai tämäkin reissu tekosyyn :)

Huomiseksi onkin sitten luvassa lähes koko maahan pilvistä, mutta tänä yönä ehtii vielä käyttää tilaisuutta hyväkseen!

Onpas kivasti nimetty tämä blogisysteemi, iso älläkin vielä. IRC-Galleriaa irciksi kutsuvia pissaliisoja ja heille saarnaavia teininörttejä alkoikin olla jo sen verran harvassa, että vitsi kaipaa nyt ehdottomasti uudelleenlämmitystä!

Sinänsä kyllä kiva idea, ja odotan innolla etenkin sitä vaihetta, kun kaikki mahdolliset teinien alakulttuurit rupeavat kilpaa herjailemaan toisiaan ihkugaltzublogeissaan. Ja onhan oma blogi myös paras mahdollinen paikka noiniinku mainostenkin floodaamisen kannalta!