Tää elämä ennen oli niin saatanan turhaa
Päivät pitkät makasin sängylläni ja mietin mitä tehdä
Fiilis oli matala enkä siitä päässyt irti
Mulla oli ystävii, koti sekä perhe ja mä tiesin,
ei mul oikeest ollu yhtää valittamista, asiat vois olla huonomminki
Mut jokin sai aina miettii, miks mä ees elän,
Oliks mun elämä liian täydellist vai puuttuks siit viel jotain?
No sit yks päivä tapasin sut ekaa kertaa, ja kun mä näin sut niin mä tiesin
Tää on se mille mä haluun omistaa elämäni
Me rakastettiin toisiamme, ei haluttu mitään pahaa
Mut joku aina sai meidän välit menee huonompaan suuntaan
Mä itkin, itkin helvetin monta kertaa kun mä mietin
Miks mul ei oo mitää tai sit kaikki multa viedään
En haluis sua syyttää kulta oot mulle tosi tärkee,
mut sen mä vannon sä oot ainoo joka mun sydämen vois särkee
Mä päätin tunteeni peittää, kielsin ne itseltäni
Olit tullut liian tärkeeksi mun elämässäni
Ja rakastin sitä kun olit lähelläni, halasit ja suutelit
Aina silloin toivoin ettet mua koskaan jättäis
No sit mä huomasin, sua ei näyttäny enää kiinnostavan
tää meidän suhde, joo olin sulle rakas niinku sä aina sanoit
"jos ei oltas koskaan tavattu nii se ihan kauheeta ois",
mut loppupeleis välittäisiks yhtää jos mä lähtisin pois?