Istun täällä outo virne huulilla ja saan nautintoa siitä, että dramatisoin sitä, kuinka kauhee maailma on, ja kuinka teot oikeesti riipii. Nautin siitä ko saan sanoa kerrankin sen, mitä tunnen, eikä mua kiinnosta pätkääkään, mitä mieltä muut siitä on. Mulle on tällähetkellä vaan niin ihan sama.
Nyt kaikki voi ihan rohkein mielin sanoa mulle, kuinka ruma, ällö, ärsyttävä, huono kaikessa mä oon, koska:
Ei
voi
vähempää
kiinnostaa.
En aio vetää hernettä nenää tai angstaantua. Korkeintaan nauraa vähän.