Syyllinen olo kaikkeen mitä tapahtuu. Syyllinen siihen että synnyin tämmöseks, tän näköseks, tänne paska kylään.. Syyllinen miun rakkaan siskon suruun.. Syyllinen siihen että en oo koskaan osannu irrottautua menneistä jutuista vaan jättäny kaikki avoimeksi ja siihen että en osaa sanoa ei ja kaikki asiat sen takia paisuu yllättäviin mittasuhteisiin.. Kaikki tulee nyt niin nopeesti, kaikkea on aina samaan aikaan ihan liikaa.. Ja jotenkin aina niistä onnistunu selviimään ja kikkailemaan ..ja itteni, tunteeni ja sydämeni likoon panemalla kaikki satuttaa ihan liikaa, mutta siltikin, aina sama toistuu ja kerta kerralta ihan tajuamattani se tekee miule entistä enemmän paineita ja saa miut unohtamaan kaiken tärkeän.. Kaikki pyörii nyt vaan sen ympärillä että mitä saa tuntea ja mitä ei.. mitä saa tehdä ja mitä ei.. En ymmärrä, en voi käsittää.. Mie en mitään muuta halua ja toivo kuin että miun sisko pystyis ymmärtämään tai ees haluis yrittää ymmärtää sen, että itteäni en voi muuttaa..ja että unohtais kaikki tyhmät mustasukkasuudet koska siihen ei ole minkäänlaista aihetta.. Onneks pääsen lääkäriin pian.. Tää tärinä ja sydämen tykytykset ja kaikki on yltyny ny niin pahaksi että pakko saada selville mikä on.. ja pääsen samalla ammattiauttajalle juttelemaan..toivon että se helpottaa koska tää kaikki mitä on tapahtunu jo liian pitkään ahdistaa liikaa..