Kun katson kaivaten ulos asuntomme ikkunasta kylmää katua ja näkymää tyhjästä kaupungista, mieleni valtaa levottomuus. Äskeinen puhelu siskolle, torstai-illan suunnitelmat nostivat taas mieleni tästä "synkkyydestä" pois. Niinkuin äitini sanoi kun muutamat lasilliset otettiin perjantaina "ei elämä voi olla yhtä juhlaa..kaisa pieni siun on tajuttava se joskus " .. Mitä käy, jos noudatan suunnitelmaani toteuttaakseni unelmani ? Mitä tapahtuu jos aion elää tätä elämääni juuri siellä missä haluan, minne kaipaan..ihmisten kanssa joiden seurassa viihdyn ja tunnen olvani yhtä.. työssä jonka takia jaksan nousta uuteen päivään..Mitä jos saankin sen kaiken mitä haluan ja miten haluan ?
Noh, ei elämä voi olla yhtä juhlaa, mutta elämä voi olla hauskaa, ja arjestakin saa kumman paljon juhlaa jos haluaa niin. Minun käsitys rakkaudesta, ystävyydestä, kodista, kaikesta mitä jokapäiväiseen elämään kuuluu on se, että nauttii. Miksi tuhlata enää tätä elämää jos on jo tarpeeksi , liikaakin mennyt hukkaan.. ? Uskon, että elämäni huippukohta ja kaikki se miksi ponnistelen täällä ja saavutukseni ovat vielä tulossa. :) Jaksan uskoa . Minun täytyy saada onnellinen loppuni, pakkohan minunkin on. <3