Eilen oli kamalaa. Sain viestin mikä muuttaa kaiken. Kaiken käsitykseni siitä mitä on kun on aina voinu turvautua tiettyyn ihmiseen, on aina voinu olla oma itsensä kaikkine vikoineen. Ja nyt kaikki on yhdessä sekunnissa romahtanu! Ei näin voi käydä..Ja sekin vain sen takii että luulin olevani onnellinen, sain iteltäni vihdoin luvan pitää hauskaa ja olla niinku huvittaa. Miks kaikki miun teot vaikuttaa toisiin noin vahvasti?..Voitteko kertoa mitä teen aina väärin, kun itse luulen että kaikki olisi vihdoin hyvin?..Kun vaan tietäis miksi....
Tärisen vieläkin, itkusilla silmillä koitan kovasti olla koulussa..En kestäs ajatusta yksin himassa olemisesta. Siellä kaikki ajatukset taas tavottaa ja oon niin väsyny miettimään näitä juttuja kun ikinä niihin vastausta löydä..
Jos luet tätä, tiedät kyllä että puhun susta...
Muista aina kuitenkin että olet tärkein<3 ..Ja anteeksi, vaikka ei ole mitään anteeksipyydettävää..