mikään mitä mä ikinä koitan,kääntyy mua vastaan tuskan aaltoina,eikä kukaan suostu sitä käsittään,ja mikä mä oon.misery saatana,elämänmittane helvetti,joskus alkaa piisaan sellasel mittakaaval,et ois parasta vaieta,jumala on mut tänne jotain tarkotust varte laittanu,eikä o ainakaa helpoin tehtävä mun osana.mut vittu,kyl mä kestän,en tarvi apui keltää,mut myrskypilvet nousee kun nyt hiuka viä tönästää..koitan toipuu...