puitu jo puoltoist vuotta tota,diagnosoitu ja todettu työkyvyttömäksi kunnes asia on hoidettu...kenkää tuli koulutuksesta,työkkäristä,kun kela taas ei mitää b-lausuntoja hyväksyny,joten omil hommil ja sosiaalitoimen kivan vaihtelevapäiväsesti maksettavil rahoil oon nykyses residenssissäni aka hellhole,majaillu...nyt sitten TODELLA pitkän lekureil hyppäämisen jälkee ylihuomenna d-day...oon jo käyny kaikki fiilikset täs läpi mikkä ihmisel on,ja keksiny kai uusiikin,mut päällimmäine tunne ton asian suhtee o "iha vitu sama",oon fatalistisen varautunu mihin vaan..kaikki muut asiat matkan varrel,pahatkin,o ainaki pitäneet mut kiireisenä,jopa suurella dramatiikalla välil,ni en voi tylsyydest valittaa,heehee.jos oisin kaiken sen sijaan jääny kalervo palsailemaan yksin,ni cabin fever ei varmaa ihan riittäis kuvaamaan...sosiaaliset kanssakäymiset,ihmissuhteet,uudet ja vanhat kaverit ja ystävät,ja ne kaikki jokka o vetäneet herneet nenääki,on ainaki kantaneet mut tähän päivää!
