Loistokasta.
Sunnuntaina oli papan synttärit. Ensinnäkään en oikein kuunnellut missään välissä, mitä muut puhuivat, nyökkäilin ja ynähtelin aika ajoin. "Mitä se tyttö siellä itsekseen oikein hymyilee? Kattokaa nyt, ihan on ajatukset jossain muualla."
Ihanko tosi?
Alkaa vissiin todellakin näyttää siltä, että ensi kesänä käytäisiin koko suvun voimin jossain tyyliin Portugalissa juhlimassa, kun mummu ja pappa täyttää kumpikin 60v ensi vuonna. Yei. En nyt tiedä, miten pää kestäisi sen matkan. Isä, pikkuveljet... Ei!
Ja vielä se helkkarin kirjallisuusessee eilen. Olipahan varmaan elämäni huonoin essee, täytyy myöntää. Eipä sitä jaksanut kamalasti mitään luonnon ja ihmisen välistä suhdetta ajatella...