Päätin eilen, että haluan mahtua yksiin vanhoihin farkkuihin taas joskus. Kävin siis juoksemassa. Tänään oon ollu enemmän tai vähemmän kuollu, mutta Sinkkuelämien jälkeen käyn uudestaan rääkillä. Toi on oikeastaan ihan jees, kun huudattaa Happoradioo ja unohtaa, että meinaa alkaa yskiä verta ja keuhkonpalasia.
Ja oon viimeaikoina onnistunu syömäänkin vähemmän ja rajottaan ryyppäämistä. Wehee. Jospa sitä vaikka onnistuis, eihän sitä ikinä tiiä. Aina saa toivoa.
Ja lauantaina Apulantaa kahtomaan, jipiaijee.