kumpa voisin mennä ajassa takaisin,
silloin kaikki oli vielä hyvin.
aikaan jollain ikää oli noin viis,
silloin ei mistään tarvinnut huolehtia.
miks se ei oo enää mahdollista?
miks kaikki kaatuu mun niskaan?
miks kukaan ei ymmärrä?
miks kukaan ei välitä?
kyllä mä jaksan näyttää positiiviselta joka päivä,
mutta toddellisuudessa se ei ole sitä miltä näyttää.
ulkopuolelta täynnä elämää, sisältä täysin kuollu.
mun voimat ei enää riitä.
ehkä mä voisin vaan lähtee,
lähtee jonnekkin todella kauas mistä kukaan ei mua löydä.
siellä saisin elämän, elämän johon mä joskus valmistuduin.
mut sitä mä en saa täällä.
elämäni ilman elämää.