Kai se vaan on niin et kuljen nää polut yksin
Vaik haluaisin takertuu mun on lopult pakko päästää irti
Ne on hetken täällä, sit ne löytää jonkun muun
Paremmat piirit, uudet kuviot, seurat uusiutuu
Oon jumis tässä, kierteessä loputtomas
Askeleet portaissa, oon hiljaa odottamas
Et ne mun kohal vois pysähtyy
Mut taakse jääkin vaan vitunmoinen hiljaisuus
Mä tiedän, vaik joku oiskin hetken aikaa täällä
Se olis vain se hetki, jutut pysyis etäällä
Kun pakottamal yrittää saada suustaan sanaa
Sit huomaa et me eletään ihan eri tarinaa
Se vituttaa, mietityttää et mis välis tän tajusin
Kaveriporukat ei kestä, ellei pidä kiinni niistä väkisin
Mut silloin takerrun, kietoudun, yritän pitää kii
Ote irtoo, kun käsi ei veny loputtomiin