IRC-Galleria

Se päivä vihdoin koitti jota mä olen odottanut huhtikuusta 2007 ! Ei voi parempaa kuvitella, eikä pettymystä tullut. Tälläsiä päiviä mä haluan lisää, monta. Nyt ei muuta kuin odottaa seuraavaan. Siitä ei puuttunut enää mitään.

"Tänää vituttaa mut huomenna ei ehkä vituta niin paljoo" näihän se meni. Perjantaina raivottiin todenteolla tota lava systeemiä, mutta lauantaina se ei haitannut enää ollenkaan. Itse asiassa se ei ollut edes kovin huono. Ens kerralla pitää odottaa että kokeillaan käytännössä eikä alkaa raivota vaan omien mielikuvien mukaan. Pelkäsin myös että mitä keikoista tulee, kun itselläni ei ollut mikään maailman paras olotila.

Kun toinen "epäonnistuu" niin toinen onnistuu. Koivunen kyllä tällä kertaa peittosi Lovexin.

Lovexin keikka oli vähän laimea, joten olikin parempi että he soittivat ensimmäisenä. Mut ei mikään ihme, kun olivat juuri tulleet Saksan keikalta, eikä ole oikein pystynyt nukkumaan sekä Sammylta oli hajonnut joku juttu lentokoneessa, joten sekin vaikutti keikkaan. Ei se pieni tihkusade haitannut siinä ollenkaan. Anone anymore räjäytti kyllä potin kotiin. Siinä on vaan se kaikki jota kaivataan. Bleeding oli täyttä asiaa ja kyllä siellä tuli riehuttua pitkin keikkaa. Niskat ja jalat kipeenä jo puolessa välissä. Pitkästä aikaa oli kyllä silti kiva nähdä Lovexin keikka, niin ei Koivunen ala sitten kyllästyttämään. Oli kuukauden keikkatauko ollut ja kyllä huomasi että miten ikävä on kerennyt tulla. Onneks pääsee taas kiertämään keikkoja, ei ole tauko enää niin pitkä.

Koivuset aloittivat ja mun olis tehny mieli itkeä. Heti ensimmäisestä biisistä mä tiesin että keikasta tulee jotain ainutlaatuista. Ehdottomasti yks parhaimpia keikkoja jota mä olen nähnyt. Kaatosade ei haitannut yhtään, vaikka välillä sattuikin naamaan kun märät hiukset läsähtivät ikävästi. Mulla oli siellä niin hyvä fiilis, ettei mikään olisi saanut sitä pilattua. Sweet madness, Tears keep falling, Hear my call, Sign of our times, Keepers of the night, Stay True, Don´t Try to Break Me ja Heros´s Gold olivat keikan parasta antia, muut biisit tulivat hyvin perässä. Koivusten aikana oli muutenkin pikkasen enemmän porukkaa ja enemmän ihmiset olivat mukana. Vili saa erikoispointsit, se vetää keikoilla aina ihan mielettömän hyvin. Vaikka kyllä kaikki siellä lavalla loistivat. Settilistassa ei ollut mitään vikaa. Burnikin meni ihan riehuen, koska en halunnut pilata fiilistäni sillä biisillä.

Mä en edes tiedä mitä sanoisin ja miten sanoisin kun kaikki oikeesti oli parasta. On siitä pieni hetki vierähtänyt kun viimeks oli tollanen fiilis keikalla. Sitä kaivattiin. Kiitos ehdottamasti kuuluu mun keikkaseuralle eli Noralle sekä bändeille ja kaikille jotka olivat paikalla. Mä olen niiin onnellinen.

Ps. Ens kerralla se ei ole Koivuset jotka vetävät noin paljon paremmin.

No olipahan reissu. Keikalla oli alussa ihan hyvä meininki, mutta jostain syystä ei enää keikan lopussa ollut. Onneks meno sitten jatkui taas keikan jälkeen. Biisilista ei ollut enää sama joka se on nyt vähään aikaan ollut josta tulee keikan ainoa plussa. Aniin ja Hmc oli siirretty takasin sinne enkoreen, joka ei voi olla muuta kuin positiivista. Harmittaa etten kuullut On the top of the world lopetusta, koska Burn oli aivan viiminen ja ei ollut mitään mieltä jäädä kuuntelemaan sitä.

Maurolla oli jotain ongelmia rumpujen kanssa ja sekään ei ollut mikään aivan täysin huono asia, koska Losing my insanity jätettiin sen takia pois. En edes jäänyt kaipaamaan kyseistä biisiä. Stay true ei toiminu tällä kertaa sitten ollenkaan, mikä oli todella harmi. Kyllähän se keikka silti tuli ihan normaalisti riehuttua ja kyllä fiilisteltiin. Ei siinä mitään. Mukavaa oli.

Our beastissä tulee aina vaan jotenkin ikivä sitä ettei Luca ole enää mukana. Tuolla tuli keikan aikana muutekin ei pelkästään tossa. Jotain sellasia pieniä lurituksia siellä olisi kaivattu. Oli ikävä sitä lavakarismaa joka herralta löytyy, myös niitä hymyjä joita yleisö aina keikan aikana saa. Sitä kuinka siitä hommasta nautitaan, vaikka kyllä muutkin sen näyttää.

Kiitos kaikille kivasta illasta. Ens kerralla uudestaan.

Keikka alko joskus puolenyön aikoihin ja meidän paikat olivat aivan parhaat pikkasen taaempana. Näkyi ja kuului hyvin, kolme ekaa biisiä on mulle kuolemaksi. En oikein innostu siitä että HMC, Sweet madness ja Tears keep falling tulee kaikki heti ekana peräkkäin, mutta ei siinä mitäään kun on kumminkin hyvä meininki ja parhaat biisit. Vielä vähemmän pidän siitä että Losing my insanity ja Our beast tulee peräkkäin, koska molemmista biiseistä on kadonnut jo kauan sitten kaikki hohdokkuus. voisivat lähteä kokonaan pois setistä. Keikka oli silti hyvä, kivaa oli ja tuli riehuttua. Keepers of the night oli ehdottomasti tämän keikan paras. Joskus sitten taas uusiksi. Kiitos. Oli kivaa.

Laulukilpailu Idolsista tunnetuksi ponnahtanut Ari Koivusen kiertuebändin kitaristi Luca Garganolle riitti tähden kiukuttelut ja hän jätti bändin. Gargano perusi oman bändinsä, jonka nimeksi tuli Spumanti Crush.

Keikka oli sellanen peruskiva, paitsi Luca teki siitä omalla osuudellaan paljon enemmän. Kyllä huomasi sen kuinka ikivä on ollut Lucaa lavalla. Veti aivan mielettömän hyvin ja todella onnistuneesti. Oma fiilis oli koko keikan ajan aivan loistava ja se kyllä näkyikin. Ekasta biisistä ihan viimiseen biisiin asti, tosin muutama siellä keskellä alkaa jo pikkasen kyllästyttämään. Maria päätti sitten lopettaa meidän bileet pikkasen kesken, tosin vasta pitkän ajan päästä keikan jälkeen.

kiitos kaikille, oli kivaa. Ens perjantaina uudestaan ?

Menomatka Harjavaltaan sujui oikein sukkelaan, mukavissa tunnelmissa. Naurua ainakin riitti. Kaksoisolentoja alko putkahtelemaan tuon tuostakin vastaan. Muutama nautittiin ennen keikkaa ja sitten Tainan kanssa suunnistettiin eturiviin.

Keikka oli hyvä, vaikka Erkalla olikin pieniä ongelmia sen kitaran kanssa mutta ei se menoa haitannut. Tuli riehuttua, hypittyä, laulettua ja vaikka mitä. Ari sais enemmän heittää niitä välispiikkejä sinne joukkoon.

Illan paras veto oli meiltä kyllä kun enkoren eka biisi alkaa niin kaveri kysyy et "soittaaks ne HMC:n uudestaan?" Ja mä viksuna vastaan siihen että "ei, ku tää on Stay true" Puolessa välissä biisiä molemmat sitten räjähtää nauruu kun tajutaan että kyseessähän on sittenkin Don't try to break me. Ollaanko siis joskus aikasemmin oltu keikalla?

Iltaa jatkettiin sitten vielä Diskopuolella. Tosin ilman tanssahtelua. Nakkikiskalla sitten jonotettiin sellanen 45 minuuttia, että saatiin jotain ruokaa. Oltiin Blumella joskus 06.00 - 07.00 aikoihin.

Kiitos kaikille. Kivaa oli. Milloin uusiks ?

12.07.08 - Tampere, tammerfest - Lovex

Keikka oli kiva, tykkäsin. Oli porukkaa, mutta Viivi näytti ihan siltä kun sitä pelottais koko ajan ettei kukaan tykkää ja se vähän pisti häiritsemään. Ensin oltiin ylhäällä ja sit oltiin alhaalla ja kyllä molemmissä paikoissa oli fiilistä.

12.07.08 - Jämsä, Nightlife - Ari Koivunen

Elämäni yks parhaimmista keikoista kyllä. Eturivissä. Oli aika pelottavaa kun levylaulaja pomppi yleisön sekaan mikki ojossa, eikä sitä päässyt karkuun vaikka mieli teki. Muutama sananen tuli sitten ehkä vähän hoilattua. Kaikki oikeesti niin toimi keskenään, bändi veti niin loistavasti vaikka porukkaa olikin aika niukasti paikalla. Mä rakastuin vaan entistä enemmän keikkoihin. Niin mielettömän kivaa oli, kavereitten keskellä, hyvän bändin esiintyessä. Biisilistan parhaimmistoa oli oikeastaan joka ikinen soitettu biisi. Tälläsiä lisää kiitos heti. Huomasin sen että kyllä ne baarikeikat sitten on parhaimpia. Ei festareilla pääse niin fiiliksiin. Tälläsiä lisään.

Sain jopa kirjoittaa kaks nimmaria !

Kiitos kaikille ihanille naisille paikalla, ehkä muutamalla miehellekkin ! :) Näämme pian.

10.07.08 - Helsinki, On the rocks - Lovex

Vaikeuksien kautta voittoon ja sisälle. Keikka oli sellanen ihan perus jeejee, jotenkin jäi laimeeks mun mielestä, ettei yltäny parhaimpien joukkoon. Kyllä siellä silti riehuttiin ja biletettiin. Sopimukseen kuulu että keikan jälkeen pihalle ja mutta jäätiinkin sinne juomaan muutamat ja lopputulos näky siinä kuinka kännissä mä olin, aivan vitun naamat.

Kiitos seura, bändi ja kaikki.

11.07.08 - Lohja, Rantajamit - Ari Koivunen

Aamulla olo oli ku junan alle jääneenä ja mietin että jaksanko edes lähteä. Olin ihan väsyny, mutta kyllä sitä jaksettiin. Eturivi, jes. Pakkohan se oli mennä kun keikan alkuun on 5 minuuttia ja edessä on tilaa. Lavan oikea laita näytti kauhean tyhjälle, tosin Vili näky yllättävän hyvin nyt kun oli esteet poissa, sekä Vilillä oli mikki. Our bestin taustalaulut, höm.. Kylllä siihen tarvii sen kikkaratukan, muuten en huomannut mitenkään että nyt olikin vaan yks kitara eikä kaks niinku ennen. Tuli riehuttua joo.. Oli kyllä ihan hyvä keikka. Tears keep falling namskis. Stay true namskis. Hear my call namskis. Kyllä oli ne parhaat biisit. Tosin tossa viimisessä eräs levylaulaja tuli taas sen prkl mikkinsä kanssa, mut mä olen nopea ja pakenin paikalta. hahaha.

Nähtii siinä samalla sitten Uniklubi kun se oli heti seuraavana Arin jälkeen, oli ihan kiva. Istualteni sen katoin. Ei jaksanut enää mennä lavan eteen, yleisön sekaan.

Kiitos seura, bändi ja kaikki.

älä välitä kellon ajasta, kirjotettu on oikeasti vasta keikan jälkeen..

Mitä sitä sitten sanois muuta kuin että se oli saatanan LOISTO ! Siis miten oikeesti joku biisi voi saada niin fiiliksiin, niin hyvälle mielelle ? Vastausta en siihen tiedä, mutta tiedän että se on mahdollista nimittäin eilen tuli Largen than life. Ei tarvinnut edes toivoa, vaan se ihan tuli.

Mä meinasin seota ihan tyystin. Lensin jonnekkin vaaleanpunaiseen linnaan eleleen vaaleanpunaisten lasien kanssa. Ei perkele että se olikin loisto. Koko keikka oli kyllä loisto, mutta Largeri anto sille sen viime silauksen.

Jotkut ei oikein pitäneet meidän laulusta, pahoittelen siitä, mutta tottakai sitä pitää ihan tunteella fiilistellä. Vai mitä norttu, tätä me ollaan ootettu, tätä voi vittu ! Anyone, rulettaa. Siinä on vaan se jokin joka tekee siitä niin meidän biisin.

Kiitos kaikille paikalla olleille ! Oli aivan huippua, varsinkin kun oli ollut pienempi tauko keikoissa. (melkein kolme viikkoa) ISO KIITOS !

ps. on niitä kyllä muutama muukin biisi jotka saavat tuon fiiliksen aikaan.

Tässä on surettu jo niin monta päivää ettei enään yksinkertaisesti jaksaisi, mutta se vaan tuntuu niin haikeelta.

Kiitos siitä että oli mukana edes sen vuoden verran, sen aikana kerkes sattua ja tapahtua jotka todellakin tullaan muistamaan.

Byyäää. Anteeks. Parempi se kumminkin on tehdä juuri sitä mitä itse haluaa ! Näämme taas joskus.

Innolla jäämme odottamaan mitä tuleman pitään, kiitos kaikesta.