IRC-Galleria

Tällä kertaa kyllä kannatti aloittaa Hear my callilla koska koko paikka oli ihan jäässä se sai hyvin yleisön lämpenemään! Sweet madness & Tears keep falling jatkoivat settiä hyvin, vaikka se kävikin aika rankaksi.

Hero's gold & Our beast meni siinä sitten vähän rauhallisemmin. Jotenkin ne ei vaan kolahta enää niin täysiä, mutta sopii tuohon kohtaan aivan mainiosti, kun kolme ekaa biisiä olivat aivan toista kamaa.

Under the burning sky, Keepers of the night & Don´t try to break me jatkoivat sitten taas aivan täysiä. Tosin mun jalkoihin alkoi jo todenteolla sattumaan, mutta tykkäsin silti.

Fatherin fiilistelinkin sitten istualteen. Alussa olin ajatellut, että tällä keikalla voisi kokonaan slovarit jättää väliin, mutta tässä vaiheessa olin aivan valmis kyseiseen biisiin.

Stormwind, Stay true & Sign of our times, miten sitä saatiikiin kaikki tollaset biisit noin peräkkäin. Ei voinut muuta kuin yrittää jaksaa ja unohtaa kivut jaloissa! Se kyllä lopulta unohtuikin, kun keskittyi vaan biiseihin.

Fuel for the fire tuli kans niin sopivasti. Kylmähiki vaan valui selkää pitkin kun sitä fiilisteltiin. Enkore ei ollut enempää kuin tervetullut, Pätkä Soldier of fortunea & Angels are calling toivat rauhallisuudellaan vaan lisää fiilistä.

En ollut usko kun Here i go again alkoi soimaan. Pari iltaa aikasemmin olin juuri muistellut marrakuun -07 On the rocksin keikkaa ja aloin toivomaan, että jos pääsisi taas pitkästä aikaa biisin kuulemaan. Se oli aivan loistava.

Yleisön toivomuksesta soitettiin vielä Wasted years ja eihän bändi vielä siihenkään osannut lopettamaan vaan sieltä tuli aivan viimeisenä biisinä Give me a reason.

Keikka oli siis todella onnistunut, vaikka olikin yksi rankimmista. Biisejä tuli yksi toisensa perään, niitä soitettiinkin normaalia enemmän. Olisihan tohon voinut vielä muutaman ottaa, tottakai. Tollaset pitkät keikat ovat kivoja.

Kiitos tutuille ja ehdottomasti bändille!

Tulos: olet nero. Onneksi olkoon! Fiksumpaa henkilöä maailmasta tuskin löytyy (tai sitten olet viekas petkuttaja..). Älyssäsi ei ole vikaa.

Paikalla ei kauheasti porukkaa ollut, mutta sitäkin paremmat bileet. Keikka oli sellanen peruskiva, ei loistava muttei huonokaan. Stormwind oli kyllä hieno lisä keikkaan. Sitä on taas pitkästä aikaan niin mukava kuulla keikkasetissä. Ei kai siinä oikein muuta. Oli kiva nähdä pitkästä aikaan kaikkia tuttuja. Enkä vieläkään osannut jäädä paikalle kuuntelemaan Burnia, kun se viimisenä soitettiin. Paketin röökille. En tiedä mikä biisissä mättää, mutta siinä on kyllä jotain aivan kamalaa. Pitää yrtittää alkaa totutella siihen, kun se on niin liimautuneesti keikkasetissä mukana.

Ehdottomasti yks parhaimpia keikkoja joita olen koskaan kuullut, ei voi muuta sanoa. Mitään muuta ei sitten kannatakkaan muistella koko reissusta. Largerista tykkäsin kaikista eniten tällä kertaa.

Oli kyllä niin piristävä keikka pitkään aikaan. Sellanen peruskiva, mutta hauskaa oli. Tuli poikiakin nähtyä pitkään pitkään aikaan, mikä oli mukavaa. Päivä muuten meni ihan vittumaisissa fiiliksissä, mutta kyllä sitä piristy keikalla. Sen jos minkä niin Lovex osaa.

Hämeenlinna.

Keikka oli ihan mielettömän loistava. Stormwind ja Wasted years tulivat todellakin aivan puskan takaa, mut voi että kuinka tykkäsin niistä, sekä sitten mun lukuisista suosikeista joita löytyy. Oli paikka takana, oli paikka aika edessä, oli paikka missä tahansa ja kenen kanssa tahansa niin fiilistä riitti. Mauro oli ihana.

Lempäälä.

Ensinnäkin mä olin koko päivän aivan vittuuntunut, eikä ollut fiilistä mihinkään. Ideaparkkiin kun saavuttiin, ensimmäinen ajatus oli, että mitä helvettiä mä täällä teen ja nyt näin jälkeenpäin kaduttaa. Ei voi muuta sanoa, kyllä sinne Poriin olis pitänyt enemmin lähteä mutta ei sitä parane enää harmitella. Tehty mikä tehty.

Keikka kun alkoi niin luulin että kyseessä on Under the burning sky. Kauhean väsyneeltä ja ilottomalta siellä lavalla näytettiin. Yleisökin katosi kuin tuhkatuuleen siitä mitä aikaisemmin illalla oli porukkaa paikalla. Ei kai tästä muuta. Anna Abreu kyllä veti illan itselleen, vaikken sitä oikeasti kuuntelekkaan, mutta tän illan jälkeen niin kyllä siltä muutamia hyviä kappaleita löytyy.

Se päivä vihdoin koitti jota mä olen odottanut huhtikuusta 2007 ! Ei voi parempaa kuvitella, eikä pettymystä tullut. Tälläsiä päiviä mä haluan lisää, monta. Nyt ei muuta kuin odottaa seuraavaan. Siitä ei puuttunut enää mitään.

"Tänää vituttaa mut huomenna ei ehkä vituta niin paljoo" näihän se meni. Perjantaina raivottiin todenteolla tota lava systeemiä, mutta lauantaina se ei haitannut enää ollenkaan. Itse asiassa se ei ollut edes kovin huono. Ens kerralla pitää odottaa että kokeillaan käytännössä eikä alkaa raivota vaan omien mielikuvien mukaan. Pelkäsin myös että mitä keikoista tulee, kun itselläni ei ollut mikään maailman paras olotila.

Kun toinen "epäonnistuu" niin toinen onnistuu. Koivunen kyllä tällä kertaa peittosi Lovexin.

Lovexin keikka oli vähän laimea, joten olikin parempi että he soittivat ensimmäisenä. Mut ei mikään ihme, kun olivat juuri tulleet Saksan keikalta, eikä ole oikein pystynyt nukkumaan sekä Sammylta oli hajonnut joku juttu lentokoneessa, joten sekin vaikutti keikkaan. Ei se pieni tihkusade haitannut siinä ollenkaan. Anone anymore räjäytti kyllä potin kotiin. Siinä on vaan se kaikki jota kaivataan. Bleeding oli täyttä asiaa ja kyllä siellä tuli riehuttua pitkin keikkaa. Niskat ja jalat kipeenä jo puolessa välissä. Pitkästä aikaa oli kyllä silti kiva nähdä Lovexin keikka, niin ei Koivunen ala sitten kyllästyttämään. Oli kuukauden keikkatauko ollut ja kyllä huomasi että miten ikävä on kerennyt tulla. Onneks pääsee taas kiertämään keikkoja, ei ole tauko enää niin pitkä.

Koivuset aloittivat ja mun olis tehny mieli itkeä. Heti ensimmäisestä biisistä mä tiesin että keikasta tulee jotain ainutlaatuista. Ehdottomasti yks parhaimpia keikkoja jota mä olen nähnyt. Kaatosade ei haitannut yhtään, vaikka välillä sattuikin naamaan kun märät hiukset läsähtivät ikävästi. Mulla oli siellä niin hyvä fiilis, ettei mikään olisi saanut sitä pilattua. Sweet madness, Tears keep falling, Hear my call, Sign of our times, Keepers of the night, Stay True, Don´t Try to Break Me ja Heros´s Gold olivat keikan parasta antia, muut biisit tulivat hyvin perässä. Koivusten aikana oli muutenkin pikkasen enemmän porukkaa ja enemmän ihmiset olivat mukana. Vili saa erikoispointsit, se vetää keikoilla aina ihan mielettömän hyvin. Vaikka kyllä kaikki siellä lavalla loistivat. Settilistassa ei ollut mitään vikaa. Burnikin meni ihan riehuen, koska en halunnut pilata fiilistäni sillä biisillä.

Mä en edes tiedä mitä sanoisin ja miten sanoisin kun kaikki oikeesti oli parasta. On siitä pieni hetki vierähtänyt kun viimeks oli tollanen fiilis keikalla. Sitä kaivattiin. Kiitos ehdottamasti kuuluu mun keikkaseuralle eli Noralle sekä bändeille ja kaikille jotka olivat paikalla. Mä olen niiin onnellinen.

Ps. Ens kerralla se ei ole Koivuset jotka vetävät noin paljon paremmin.

No olipahan reissu. Keikalla oli alussa ihan hyvä meininki, mutta jostain syystä ei enää keikan lopussa ollut. Onneks meno sitten jatkui taas keikan jälkeen. Biisilista ei ollut enää sama joka se on nyt vähään aikaan ollut josta tulee keikan ainoa plussa. Aniin ja Hmc oli siirretty takasin sinne enkoreen, joka ei voi olla muuta kuin positiivista. Harmittaa etten kuullut On the top of the world lopetusta, koska Burn oli aivan viiminen ja ei ollut mitään mieltä jäädä kuuntelemaan sitä.

Maurolla oli jotain ongelmia rumpujen kanssa ja sekään ei ollut mikään aivan täysin huono asia, koska Losing my insanity jätettiin sen takia pois. En edes jäänyt kaipaamaan kyseistä biisiä. Stay true ei toiminu tällä kertaa sitten ollenkaan, mikä oli todella harmi. Kyllähän se keikka silti tuli ihan normaalisti riehuttua ja kyllä fiilisteltiin. Ei siinä mitään. Mukavaa oli.

Our beastissä tulee aina vaan jotenkin ikivä sitä ettei Luca ole enää mukana. Tuolla tuli keikan aikana muutekin ei pelkästään tossa. Jotain sellasia pieniä lurituksia siellä olisi kaivattu. Oli ikävä sitä lavakarismaa joka herralta löytyy, myös niitä hymyjä joita yleisö aina keikan aikana saa. Sitä kuinka siitä hommasta nautitaan, vaikka kyllä muutkin sen näyttää.

Kiitos kaikille kivasta illasta. Ens kerralla uudestaan.

Keikka alko joskus puolenyön aikoihin ja meidän paikat olivat aivan parhaat pikkasen taaempana. Näkyi ja kuului hyvin, kolme ekaa biisiä on mulle kuolemaksi. En oikein innostu siitä että HMC, Sweet madness ja Tears keep falling tulee kaikki heti ekana peräkkäin, mutta ei siinä mitäään kun on kumminkin hyvä meininki ja parhaat biisit. Vielä vähemmän pidän siitä että Losing my insanity ja Our beast tulee peräkkäin, koska molemmista biiseistä on kadonnut jo kauan sitten kaikki hohdokkuus. voisivat lähteä kokonaan pois setistä. Keikka oli silti hyvä, kivaa oli ja tuli riehuttua. Keepers of the night oli ehdottomasti tämän keikan paras. Joskus sitten taas uusiksi. Kiitos. Oli kivaa.

Laulukilpailu Idolsista tunnetuksi ponnahtanut Ari Koivusen kiertuebändin kitaristi Luca Garganolle riitti tähden kiukuttelut ja hän jätti bändin. Gargano perusi oman bändinsä, jonka nimeksi tuli Spumanti Crush.