IRC-Galleria

Oltiin, tultiin ja mentiin vaikka ei pitänyt ja olihan se taas jälleen kerran kivaa.

Olin käynyt Eurassa aikasemminkin, marrakuussa 2006 ja koko mesta oli kerennyt muuttumaan aivan erilaiseksi, myös osmantupa. Olisin vanhasta muistista löytänyt paikalle, jos siihen olisi vaan uskaltanut luottaa. Kiirellä ajettiin, kun meni lähtö vähän myöhäiseksi. Silti keikkan alkua odotettiin sellaset puoltitoista tuntia.

Heti kun intro lähti käyntiin ja niin kyllä siinä alkoi piristymään pikkaisen. Tottakai olihan sentään parviainen ensimmäinen laulaja. Eikä siitä oikein mitään uutta sanottavaa ole, mitä en olisi jyväskylän rapsassa jo sanonut. Niin hyvä se täälläkin oli.

Jos en tietäisi missä bändissä Ilja on mukana, olisin veikannu hänelle jotain räppiyhtyettä, koko ajan mun silmissä korostu vaan kuva jostain räppäristä, ei vaikuta hevimieheltä. Mutta kunnon show mies hän kyllä on, monta kertaa ihmettelin että mitä helvettiä nyt oikein tapahtuu ja sain nauraa aivan vääränä. Sanoittihan se yhden biisin uudestaakin, ainakin osittain. Tuntui muuten, että Ilja veti puolet enemmän biisejä kuin Ari tai Antony, ainakin siltä vaikutti että se oli lavalla melkein koko ajan.

Ari kuullosti jälleen kerran erittäin hyvälle, erityisen hyvin sujui Ilouutinen ja Iljan kanssa yhteinen Varpunen jouluaamuna. Ei oikein tunnu enää sanoja löytyvän, kun niin monta kertaa on jo kaikki aikasemmin sanottu.

Ääni kuului hyvin myös siihen eturiviin, sekä näkyvyys oli loistava. Huumorilla varustettu lavameininki toi mukavuutta myös yleisön puolelle. Tuntui todella siltä että kaikilla oli hauskaa ja siellä haluttiin juuri sillä hetkellä olla.

Keikka oli hyvä, mutta olo ei. Taas oli paikallisia pellejä eksynyt baariin, tosin niitähän löytyy joka paikasta, mutta muutama meinasi päälle tulla. Oli lähellä ettei hermot menny siihen tönimiseen. Sain jääpalasta päähän, Erkka muovisesta tuopista ja ama juomat niskaan. Eli kaikkihan oli siis hyvin. Jyväskylän krapula painoi muutenkin päälle, eli täällä mentiin selvinpäin. Tuli ahdistunut olo, oksetti, kylmä hiki meni selkää pitkin ja väsytti, mutta silti jaksoi keskittyä keikkaan ihan hyvin. Tämä paikka ei sovi selväpäisille. Toivottavasti Eura on nyt nähty ja sinne ei enää tarvitse lähteä.

Kiitos kaikille ihanille seuralaiselle sekä bändille, toivottavasti pian näemme taas!

Keikka oli sellanen perus kiva. Foorumilaiset ympärillä luovat turvaa keikoilla, kun jotkut mulkut meinaa puskee läpi. Ens kerralla suosittelen kaikille että isommat voimat käyttöön tollasille urpoille, onneks sitä ei kumminkaan kestänyt kauhean kauan ja sai nauttia keikasta hyvillä mielin. Yleisö oli kyllä hyvin mukana.

Luulin että Luca laulaa nopeasti, mutta eihän se ole Iljaan verrattuna mitään. Mies oli ihan positiivinen yllätys, mutta muutama biisi meni tosiaan vähän liian nopeasti ohi, kun ei ite pysyny edes perässä.

Joku tais ohimennen mainita, että Marco Hietala on jumala, mutta Antony Parviainen on ylijumala. Siinä miehessä on kaikki mitä nainen tarvitsee! Ei voi sen enempää sitä kehua. Sanat loppuvat aivan kesken. Heinillä Härkien kaukalon oli ehdottomasti yksi parhaimmista biiseistä, ellei jopa paras. Sylvian joululaulu on aivan tajuttoman kaunis kappale varsinkin Parviaisen esittämänä, mut jos joskus luulin että joku biisi on pitkä niin tää on vähän liian pitkä.

Ja mitäs sitä Arista enää sanomaan, kaikkihan sen jo tietää että Ari on Ari aina ja ikuisesti.

Bändi soitti ja näytti niin hyvältä kun voi. Kaikki näyttivät siltä että kivaa on ja hyvä meininki. Loistavaa pojat! Yksi tamperelainen kiittää, keskiviikkona tampereella taas näemme!

Enkä tiedä miks niin kirjotin alkuun että keikka oli peruskiva. En ollut ihan sielun ja ruumiin voimissa silloin jostain syystä! Se oli aivan loistava keikka.

niin yleisö rokkasi ja oli kerrankin täysillä mukana. Oli niin siistiä! Varpuinen pienoinen, syönyt kesäeinehen, Järven aalto jäätynyt talvipakkasessa. Kuullosti kyllä aivan mielettömän siistiltä. Vielä paremmalta kuin videolla! Tässähän vaan odottaa koko ajan näitä keikkoja lisää.

Tykkäsin muuten keikkapaikastakin. Oli kiva kun porukkaa oli ylhäällä sekä alhaalla eikä kaikki olleet pakkautuneet samalle tasolle! Eikä se haahuilu edes haitannut, kun ei kukaan päässyt eteeni haahuilemaan

Oltiin Britanniassa, jonne ei todellakaan sovittu. Porukka ja paikka oli aivan erilaista kuin mitä meinattiin. No hyvin siitä silti selvittiin, meiningillä. Oli kiva kuulla kaikenlaisia hyviä biisejä, mutta Hear my call on vaan yksinkertaisesti niin huippu, niin ykkönen! Vielä varsinkin kun sitä ei ollut varautunut edes kuulemaan koko iltana. Siitä jos jostain tuli niin hyvälle mielelle.

ps. tuli ehkä puhuttua vähän liikaa, mutta eipä se haittaa. Kivaa oli ja se on pääasia. Mitä sitä edes tosiasioista häiriintymään.

Oli taas sellanen perusperusperus keikka. Kuulin akustiset biisit ensimmäistä kertaa, mutta silti tuntu että ne oli jo soitettu monta kertaa ja vois keksiä oikeesti jotain uutta noihin keikkoihin. Jokainen keikka tässä vähän ajan sisällä, ei niitäkään enää oo kovin montaa ollu kun ne on vähentyny ihan sikanaan, mutta kaikki on tuntunu niin samanlaisilta ja niin tylsiltä. Levykin ilmesty vasta huhtikuun lopussa ja sekin on niin loppuun kulutettu jo, että huhhhuh.

Minne on kadonnut mun into ja innostus, minne on kadonnut bändin into ja innostus. Menneet taitavat ne ajat olla kun bändin jokainen pienikin luritus kuullosti ja näytti hyvälle ja kaikki oli loistavaa. Bändikään ei enää hohkaa sellasta onnen tunnetta sieltä lavalta, niinkun jokus aikoinaan. Ei kai siinä muuta, tulipahan katottua. Oli muuten Lovexin tän vuoden vika keikka mun omalta osaltani. Saa nähdä ensi vuonna uudestaan, että jääkö aikaa noille keikoille kauheasti, kun tuppaa tulemaan kaikkea muuta niin paljon.

Ensimmäinen RJ:n keikka ohi ja fiilis on mahtava.

Keikka näytti ja kuului siihen eturiviin todella hyvältä, itse en minkäänlaisia ongelmia huomannut. Laulaja kolmikko tosiaan oli paras mahdollinen valinta, varsinkin ensimmäiselle keikalle. Ari on aina niin tuttu ja turvallinen, Lucaa oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja Parviainen muuten vaan osaa loistaa.

Antony jäi ehdottomasti parhaiten mieleen, niinkuin viime vuonnakin ja yritänkin suunnistaa seuraavat keikkani mahdollisesti niin että kyseinen herra on mahdollisimman paljon mukana. Heinillä härkien kaukalon, oli se perjantaisen keikan ihanin pläjäys. Eikä sitä koskaan voi liikaa hehkuttaa.

Yksi tamperelainen kiittää ja ens kerralla nähdään jossain päin. Hyvin pian kumminkin.

Nyt uskaltaa sitten keikkarapsankin kirjoittaan, kun Mauron lähtö on ilmoitettu myös täällä foorumilla kaikille!

Annin hehkutuksista Haapaveden keikkaa kohtaan, olin varautunut että tämä viimeinen on vähintääkin yhtä hyvä, mutta aivan puskille mentiin. Hyvä se oli, mutta jäi silti jonnekkin todella kauas siitä loistavasta.

Ääni kuului, en muista milloin olisi noin hyvin soinut korvissa. Siitä tämä keikka saa multa kyllä täydet plussat, kerrankin voin sanoa uppoutuvani kuuntelemaan. Stay true :hun asti oli aivan loistava meininki ja fiilis oli katossa. Sitten kun levylaulaja ilmoitti, että viimeinen biisi on kyseessä tottakai enkore, mutta kumminkin niin kyllä siinä kerkes alkaa ihmettelemään, kun tuntui että on puolet hyvistä biiseistä vielä soittamatta! Jäi soittamatta mm. Don't try to break me, Hero's gold, Sign of our times, Stormwind.. ainakin. Keikka tuntui ihan mielettömän lyhyeltä.

Angels are calling, kun aloitti niin ihanan enkoren niin olihan se taas poistuttava rauhoittumaan pihalle, ei sitä vaan voinut kuunnella ja kun olin luvannut itselleni, että en itke. Vaikka sekään ei sitten tiettyjen uutisten takia onnistunutkaan. Loppu soundit biisistä tuli istuttua siellä yleisön seassa lattialla ja tuijoteltua kenkiin. Eikä Hear my call, enää onnistunut saamaan sellaista täydellisen keikan, täydellisen biisin fiilistä tuon edellä mainitun lurituksen takia.

Mutta en voi kuin ylistää Mauroa, kuinka se on omalla olemuksellaan siellä rumpujen takana on saanut itkevänkin ihmisen nauramaan ja ihmettelemään omaa itkuaan näillä neljällä viimisellä keikalla. Se on ollut niiin ihana. En enää tiedä kuka sieltä lavalta hymyilisi yhtä säteilevästi yleisöön.

Kiitos bändille tästä vuodesta, etenkin Maurolle, sekä kaikille muille ihanille ihmisille, joitten kanssa on juostu paikasta toiseen keikkojen perässä. Jatketaan ensi vuonna, niin pitkälle kun päästään sekä keretään!
On ollut aivan uskomaton vuosi.

♥ Kuinka ihaniin ihmisiin sitä onkaan noilla keikoilla tutustunut, joitten kanssa saa viettää aikaa. ♥
Mitä ihmettä mä olisinkaan ilman mun ihanaa seuruettani tehnyt siinä k keikalla etuirivissä. Se oli pelastus.

Ensimmäisellä keikalla kuunneltiin, toisella keikalla katseltiin. Taakse siis kuului taas paremmin, mutta meininki oli molemmilla keikoilla todella hyvä. Kun vaan pääsis eroon Fatherista ja Angels are callingista, kun niitä ei vaan tällä hetkellä oikein kestä kuunnella, mutta onhan ne kauniita kappaleita. Tosin Mauro osaa kyllä olemuksellaan piristää.

Ensimmäisellä keikalla tuli sellanen tunne, että Koivusen kunto loppuu kesken. Laulu jotenkin tuntui kuullostavan sellaselta. Onneksi se ei enää sitten tokalla keikalla häirinnyt ollenkaan. Kyllähän siellä taas tukka lensi ja tuli hypittyä muutamien biisien tahtiin oikein kunnolla.

Kiitos taas jälleen kerran kaikille paikalla olleille, niin yleisölle kuin bändillekkin. Viimeisiä viedään tänä vuonna ja viikonloppuna sitten aivan täysillä.

Keikka oli kyllä aivan loistava, olisko sitä parempaa synttärikeikkaa voinut edes toivoa? Sen jälkeen kun sööri potkittiin ulos, niin bändi on parantunut aivan tajuttomasti ja viimein minäkin olen löytänyt sen viehätyksen. Tuntui niin paljon erilaiselta olla keikalla, kun lavalla ei ollut Koivunen eikä Lovex .. hyvällä tavalla. Se oli kivaa. Yksin siellä tuli lähinnä katottua sitä keikkaa, mutta eipä se juuri haitannut, meininkiä oli silti. Joskus vielä uudestaan.

Olihan siellä fiilistä, vaikka ikinä ei oo tehnyt noin vaikeaa nousta sängystä ja lähteä keikalle. Alkaa pikku hiljaa kyllästyttämään kun koskaan ei tapahdu mitään uutta ja settilista pysyy aina samana.. Mutta mikäs siinä, keikka oli kumminkin ihan hyvä. Bleeding oli aivan ihanuus. Ens kertaan.

Raging machine oli hyvä alotusbiisi, kyllä kannatti ottaa mukaan settiin. Father ja Angels are calling huononsivat tällä keikalla roimasti fiilistä, mutta se ei johtunut mitenkään bändistä. Luntattiin settilistasta Stay true ja Don´t try to break me, mutta jotenkin vissiin missattiin ne kun ei niitä kuulunutkaan missään. Mauro oli taas niin sulonen siellä rumpujen takana. Oli kivaa ja kannatti lähteä. Annin majotuspalvelu pelasi aivan loistavasti. Kiitos.