IRC-Galleria

Ompahan taas aikaa vierinyt viimeisistä kirjoituksista, ellei noita haasteita oteta huomioon. Vaan eipä oikein ole ollutkaan mitään sanottavaa. En kyllä ole varma, että onko nytkään, mutta sanon sen silti teillekin asti..

Olen tässä jo pitemmän aikaa miettinyt tätä sukupuolten välistä tasa-arvo-asiaa. Ei todellakaan ole mikään kevyt aihe, mutta ehkä kuitenkin jollain tavalla kaikkien mielessä pyörivä asia. Ensinnäkin tasa-arvoa edesauttaisi se, ettei pieniä lapsia nosteta toisten yläpuolelle sukupuolen takia. Eli ei pidä kasvattaa lapsiaan tähän niin kuuluisaan, ja omaan nilkkaan napsahtavaan, "pojat nyt vaan on poikia"-ajatusmalliin. Jos minulla olisi tyttäreni lisäksi poika-lapsonen, niin kyllä sillekin opettaisin samat asiat kuin tyttösellekin, samoilla arvoilla kasvattaisin, enkä nostaisi kumpaakaan erikoisasemaan sukupuolen takia.

Tästä poikien ja tyttöjen epätasa-arvosta on hyviä esimerkkejä varmasti jokaisella. Pojille on jännittäviä leluja, tytöille nukkeja ja prinsessoja. Pojat saa olla ilkeitä ja aggressiivisiä, tyttöjen pitää olla kilttejä ja 'kunnollisia'. Pojat saavat pelata fyysisiä pelejä sekä enemmän väkivaltaviihdettä kuin tytöt. Kuinka siis on mahdollista tällaisista lähtökohdista saada aikuisenakaan sukupuolten välille minkäänlaista tasa-arvoa?

Tässä kohdassa tasa-arvoa edistävä pallo on meillä vanhemmilla. Meidän pitää antaa pojille ja tytöille samat opastukset elämään, samat ovet ovat auki molemmille. Ja mikä tärkeintä: KOTI on turvallinen paikka sekä tytölle että pojalle. Kummallakin on oikeus kaikkiin tunteisiin turvallisessa ympäristössä, sekä molempien täytyy tuntea olevansa rakastettuja, samalla lailla. Jos me vanhemmat emme puutu tähän asiaan jo nyt, on pitkä työ seuraavilla sukupolvilla edessä. Emme mekään saa maailmaa muuttumaan yhdessä päivässä, mutta meillä on se Lahja, että voimme kasvattaa muutoksen siemeniä lapsissamme, ja siitä se puro saakin jo alkunsa.

Päivän mietelauseeksi voidaankin laittaa: Kaikki on mahdollista, mikäli domino kaatuu oikeaan suuntaan.