IRC-Galleria

Sen lisäksi, että vihaan kevättä, en juurikaan nauti mistään nyt. Kaikki on vastenmielistä, pakollista tai muuten vaan puuduttavaa. Ja kun ajatus on jossain solmussa (piilossa mustassa laatikossa) niin ei se tunnekaan mukana ole.

Minuus jossakin leikkimässä piiloleikkejään. En ole ollut aikoihin itseni. En MINÄ, vaan joku keneksi muut minut muovasivat kun irrottivat juuriltaan. En voi silti heitä syyttää, olisivat he voineet tehdä työnsä vieläkin huonommin. Koko ajan oma suku ja perhe tuntuu kaukaisemmalta ja kaukaisemmalta. Kuin ei koskaan siellä jossain olisi ollutkaan. Vain kun en muista kunnolla!

Ensin olen äiti, koko päivän sekä joka päivä. Sitten olen avovaimo (jossa roolissa olen koko ajan huonontanut suoritustani). Koko ajan jokin vaatii jotain, mitä en tahtoisi antaa, vaan haluaisin löytää itseni. Heijastan itseäni pintoihin, jotta löytäisin edes jotain tuttua. Kasvot, tai hymyn. Jos edes ystävän..

Mutta se tästä kevätahistuksesta tällä kertaa. (vaikka sanottavaa olisikin niin kuulija tuskin olisi se oikea).

-zaca-

Kun vuoteesi vaihtuu
Tuonen virtaan,
ja suljet silmäsi
viimeistä kertaa..

Avaat ne uudelleen
porttien tuolla puolen,
missä sielusi on
saanut kultaiset siivet.

Saavuthan luokseni,
ajatuksin lämpimin.
Sujahda uniini,
jotta voimme hyvästellä.
Kerro matkastasi
lintujen laululla
kevät aamun sarasteessa,
kuvaa maailmasi
sateenkaaren sävyihin.

Kun vuoteesi on
vaihtunut Tuonen virtaan,
on läheistesi suru
noussut pintaan.

Kuohuvatko kosket
sielläkin puolen?
Saapuko kevät,
muuttavatko linnut?
Kuulotko meidät
kuiskailuna
tuulessa,
näetkö jalanjälkemme
lumihangilla.

Kun on vuoteesi
vaihtunut
Tuonen virtaan
ja sielusi ansainnut
kultaiset siivet,
kohoatko korkeuksiin
päälle myrskypilvien?
Itkevätkö pilvet
myös sinun
kyyneliäsi?

Enonin muistolle <3
12.02.2009
-zaca-

Ajatukseni pidän kasassa piikkilangalla,
Itku kurkussa korventaa.
Silmät sumeana huolesta.

Kuitenkin koitan hymyillä,
vaikka sanani satuttavat.

Tuskaa,
Surua.
Ikävää,
Lohduttomuutta.

Kuka on valmis kantamaan
maailman taakan,
kun itse tuntuu musertuvan
sen ikuisiin hampaisiin..

-zaca Surunmurhaama-

Pienillä sitten riittää udeltavaa.

Seuraavaan kysymykseen toivotaan vastausta:

"Miten tähdet pysyvät taivaalla ?"

(kyselee neiti 5v.)

..ja jo vituttaa.

Joulu tunkee väkisin sisään ikkunoista ja ovista. Mainostetaan kulutusjuhlaa ja väkipakolla pitää miettiä jotain ostettavaa. Ihmiset yrittävät olla kuukauden ajan epämiellyttävän ystävällisiä toisilleen ja huikkia perään "hyvää joulun odotusta" sitä tuskin tarkoittamatta.

Ehkä vituttaa se, ettei minuun ikinä iske joulunhenki. Yritän muistaa sukua/ystäviä itsetehdyillä korteilla (sellaisiin kuluttaa enemmän aikaa ja ajatusta kuin valmiskortteihin, siksi miellän ne "lahjoiksi") ja lähimmille ostaa jotain, mitä ne saattavat haluta. Tai jos kertovat, mitä haluavat ostan sen tai juuri siitä päin vastoin.

Ehkä vituttaa se, että lokakuusta asti on saanut vastata liki jokaisen uteluun siitä "mitä teette jouluna" "tuutteko tänne". Vaikka kuinka yrittää olla kohtelias ja sanoa, ettei todellakaan tiedetä, niin jotenkin tuntee loukkaavansa. Ja VAIKKA on yrittänyt tehdä niin, että joka toisen joulun viettää toisessa mummulassa, niin silti kun on sen toisen mummun vuoro, toinen loukkaantuu, kun emme mennytkään sinne.. Niin juuri. Itsekkäitä asioita haluamme jouluna. Ja täydellisyyttä, vaikkei sellasta ole olemassakaan, ei edes jouluna.

Ehkä vituttaa se, että lumi suli. Juuri joulukuun kynnyksellä tuli valtavasti lunta, eikä sitä enää näy missään. On vain likaista lunta tienvarsilla, kun aurauskoneet ovat sen siihen lykänneet (hylänneet). Eikä syksyn harmaus sovi joulukuuhun, ei näytä jouluvalot miltään, eikä sadesäässä sytytetä kynttilöitä..

Ehkä voisi joulun ruksia yli meidän kalenterista. Nukkuis vaan tästä eteenpäin aina tammikuun ensimmäiseen. Ei tarvisi tehdä joutavia asioita tai miellyttää ketään (tai loukata ketään, tarkoittamatta).

Vitutuksen syvänteessä...
-zaca

cmx <3

http://www.yle.fi/pyhatjapahat/testi.html


Suurimmat syntini:

Murehtiminen
Hengen velttous
Ylpeys

lisäksi:
Murehtiminen: 13
Hengen velttous: 12
Ylpeys: 10
Ahneus: 6
Tietämättömyys: 6
Vihamielisyys: 6
Huumorintajuttomuus: 5
Kateus: 5
Hekumallisuus: 4
Vatsan palvonta: 1
Välinpitämättömyys: 1


Suurimmat hyveeni:

Kohtuullisuus
Rakkaus
Jalo joutilaisuus

lisäksi:
Kohtuullisuus: 12
Rakkaus: 12
Jalo joutilaisuus: 8
Oikeudenmukaisuus: 8
Suhteellisuuden taju: 8
Urhoollisuus: 8
Viisaus: 8
Anteeksiantavaisuus: 7
Lojaalisuus: 7
Hiljainen tieto: 6
Pyhä huolettomuus: 5

Onko kellään muulla ollut ongelmia tekstiviestiliikenteen kanssa ?! On aika turhauttavaa yrittää pitää yllä tekstarikulttuuria tiedonsiirron menetelmänä, kun viestit tulevat perille 1-6 tunnin viiveellä. Mutta aika viestin vastaanotossa on aina juurikin se, kun lähettäjä on sen omasta luuristaan laittanut matkaan. Onko siis oikeasti näillä suurilla teleoperaattoreilla joitakin suuria ongelmia, kun eivät pysty kuljettamaan yhtä pientä viesti toiseen huoneeseen reaaliajassa ?!

Ehkä olen oppinut liikaa keskustelemaan kirjallisesti, viestien muodossa. Mutta vähempikin vituttaisi, kun on juuri hankkinut itselleen tekstiviestikytkyliittymän, eikä kuitenkaan voi käydä kenenkään kanssa tekstiviestikeskusteluja..

Sieltä löytyy se minä, mikä elää paperista, kynästä ja luovasta hulluudesta..

http://www.ajatus.org/taiteilijat/zaca

Me olemme käyttötavaraa vain,
lainassa hetken ja
sitten vapautetaan.
Kukaan ei välitä siitä,
miltä kipu sisälläsi tuntuu.
Koska kenenkään ei tarvitse.

Yksinäisyyteen voit tilata
uuden ystävän palstoilta,
valehdella olevasi maailman ihanin,
vaikka sinussa ei olisi mitään ihailtavaa.

Suru ei kasvata enää,
sillä jokainen kieltäytyy
sitä tuntemasta.

Hetken käytössä,
ystävänä ja ihmisenä,
kunnes et voi enää täyttää tehtävääsi.
Sitten paikkasi korvaa
joku muu.
Ei parempi, eikä huonompi,
mutta kunhan siinä joku on,
ettei tarvi yksin olla enää.

-zaca-