taas käyn raskain aattein
polkua kohti kuolemattomuutta
ja vaikka tiedän kuin syyllinen
olen ikuisuuden iäisyyteen
omistan ajan sinun nimenäsi
jota ei kukaan edes kantaa jaksaisi
ei vannoa sen olevan ystävällinen
tai edes tuntea sääliä
tunnen nimessäni pilkkaa jumalaa kohtaa
vaan silti uhmaan joka päivä maailman ruhtinaita
heidän asuinsijojaan ja mahtiaan
sinä päivänä kun sinä synnytät minulle pojan
minä olen tunteva suurta tuskaa
jota maailman raakuss voi vain tuottaa
teoriat nimistä ja olemuksista jumalan huoneessa
niitä sinun täytyy yhä noudattaa
mutta minä elän vain niitä kumotakseni
jotta voisin elää enemmän ihmisenä
ja vähemmän esikuvana ja luotettavana
kilpistyvänä eron seinänä
ihmisille jotka toisiaan rakastavat
ja kun tulet paikasta
missä aine on astraalia
kansat puhuttelevat sinua
kaikin jumalten nimin
mitä vain materiasta keksivätkään
vaikka silmäsi loistavat auringon tavoin
tiedän sinun olevan vain katkera
siitä kaikesta, minkä minulta hylkäsit
tuosta päivästä on vieläkin muistona monta tarinaa
ja sen versiot ovat tuhannet
vaan tekoja silti ei ole meitä ohjaamassa
koska toivomme mitä tekisimme
mutta mitä teemme toivomme tekemättömiksi
rakastavat ovat kasvosi siis
mutta minä jään osattomaksi siitä
sillä olen jo kauan aikaa sitten mielellesi kuollut
ja tunteet ovat kadonneet
minä olen vain tumma hahmo illassa
-z.z.
--
ap. "humaltunut jumala", 05.01.04