mikä liekki polttaa, mikä tuli loistaa
mikä katse huokuu, kenen silmä uinuu
muistan kuin eilisen nuo kaikki tunteet
niitä kantoi sydän arka ja särkyvä
vaan sielu joka paloi raivopäänä
olivat tunteet kuin tuhka tuulessa
kauas kantoivat, tavoittamattomiin
savuna, niin kirpeänä savuna
annat elämäsi leijailla ilmoihin
rauniona, niin karuina
enää täällä kuorena vaellan
se liekki minut poltti, se tuli loisti
minun katseeni huokui, vaan nyt silmäni uinuu
ikiunta
alla pedon siipien mustien
lämpimässä, odottaen ylösnousemusta
tuomiolle, vääryyttä jakamaan
ryöstäen manalan sielut itselleen
tämä on tuomionpäivän suunnitelma
toteutus kun annan pedolleni luvan
--
(C) Julius Alexander
--
tämä siis oli runo, lyriikka. teksti. jottapahan tietäisitte.