IRC-Galleria

kuljimme näitä kalman polkuja kuin hullut
kuljimme kuin jumalat
mitä emme ikinä olleet kuin mielissämme

olit kuin viekas vihollinen sielussani
kuin sydämetön saalistaja
hullu ilman silmiä, jumala ilman suuta
aistiton olento jäsenissäni

olit kuin sormus sormessani
helppo riisua, mutta merkkinä jostakin

olin kuin suru silmissä, olin murtunut
tuhkattu kuin vainaja
ja nimeni oli unohtunut, satoni jo korjattu
ja minut haudattu

nainen joka oli luonamme, jo kadonnut
sai ilomme kukkaan
ja laulumme kaikumaan kallioilla

vaan jäljellä ei ole kuin suru joka laulaa lauluamme
sävel on outo ja sanat kieltä tuntematonta
pehmeästi, manan majoilla se yhä laulaa

meille, jotka olemme kuin hullut
kuin mielettömät jumalat
vaan kivipaadet sulkeneet meidät pimeään

-z.z.

--

ap. 13.12.05

kuoleman sadat projektit. omasta mielestäni eräänlainen mestariteos. salonkikelpoinen ;)
sekä uusi tähtiaiheinen raapustus. kunhan saan viimeisteltyä sen...

taas käyn raskain aattein
polkua kohti kuolemattomuutta
ja vaikka tiedän kuin syyllinen
olen ikuisuuden iäisyyteen

omistan ajan sinun nimenäsi
jota ei kukaan edes kantaa jaksaisi
ei vannoa sen olevan ystävällinen
tai edes tuntea sääliä

tunnen nimessäni pilkkaa jumalaa kohtaa
vaan silti uhmaan joka päivä maailman ruhtinaita
heidän asuinsijojaan ja mahtiaan

sinä päivänä kun sinä synnytät minulle pojan
minä olen tunteva suurta tuskaa
jota maailman raakuss voi vain tuottaa

teoriat nimistä ja olemuksista jumalan huoneessa
niitä sinun täytyy yhä noudattaa
mutta minä elän vain niitä kumotakseni
jotta voisin elää enemmän ihmisenä
ja vähemmän esikuvana ja luotettavana
kilpistyvänä eron seinänä
ihmisille jotka toisiaan rakastavat

ja kun tulet paikasta
missä aine on astraalia
kansat puhuttelevat sinua
kaikin jumalten nimin
mitä vain materiasta keksivätkään
vaikka silmäsi loistavat auringon tavoin
tiedän sinun olevan vain katkera
siitä kaikesta, minkä minulta hylkäsit

tuosta päivästä on vieläkin muistona monta tarinaa
ja sen versiot ovat tuhannet
vaan tekoja silti ei ole meitä ohjaamassa
koska toivomme mitä tekisimme
mutta mitä teemme toivomme tekemättömiksi

rakastavat ovat kasvosi siis
mutta minä jään osattomaksi siitä
sillä olen jo kauan aikaa sitten mielellesi kuollut
ja tunteet ovat kadonneet
minä olen vain tumma hahmo illassa

-z.z.

--

ap. "humaltunut jumala", 05.01.04

pimeässä luolassa
pedon pesässä
seison pelon vallassa
tunnen rikin hajun
ihoni palaa sen kosketuksesta
odotan jotain
mikä on kuolemaakin kammottavampaa

pedon sarvet ovat mustaa rautaa
silmissä leimuaa helvetin tuli
kynnet kuin kymmenien tappajien miekat
torahampaat verestä märät
ja harja kuin kirvespataljoona

minua odottaa lohikäärmeen suudelma
kunnes olemme yhtä sen olennon kanssa

-z.z.

--

ap. 10.01.04

tuo kuva peilissä minua katsoo
niin epätodellinen ja häilyvä
voi kun se olisin minä
kuvajainen on kuin jää

katson alas kaivoon
näen siellä itseni
kovan ja ruman

vuoraan ylleni naamion valuraudasta
tehdäkseni itsestäni koneisen pedon
se purkaa vihani eläimellisellä raivolla
tässä pimeässä maailmassa
peili seisoo tulen keskellä
ja sieltä katson punaisin silmin

necropolis

-z.z.

--

ap. 16.05.03

peilissä verestävät silmät
kertovat minun vielä elävän
sitä en oikein aina jaksa uskoa
tunnen itseni niin kuolleeksi
että voisin vaikka heti mennä

olen pelkuri sisältä
itselleni väitän, että minua vielä
voitaisiin tarvita
mutta silti olen yhtä hyödytön
kuin tunne sisälläni

ei, ei se voi olla rakkautesi
sitä en saata uskoa
mitä voisi merkitä
kun et minua rakasta
miten se edes voisi olla
silloin siis rakkautesi

...se on minun kuoleva kuolematon rakkaus...

-z.z.

--

ap. 21.04.03

sinä yönä kun soitan kanneltani
tummaluista, kuoleman sävelin
koittaa meidän aikamme
loppumattomiin

pahuutta kertaavat aineiden äänet
kuin suruaan, kuin suruaan
kuolemattomuutta et saa tavoitettuasi
kun minä teen tekojani

kuolemattomuutta silmistä silmiin
minä olen aina katsonut
silti jaksan kaivata kuolemaani

-z.z.

--

ap. 21.04.03

sinä päivänä kun kuolen
olet minun saattajani
tuo haudalleni perintö

mutta ennen kuin sanon hyvästi
käännän aikaamme takaisin taakse
muistathan kuinka iloitsimme hymyillen
kun olimme vielä nuoria ja viattomia

rakas, pidä sitä aikaa kalliina
sillä sitä et voi saada takaisin
mutta onneksi, todellakin onneksi
ne ovat muistoissa kultaisia
ilman niitä emme voisi elää
emme niin rikkaina

sinä päivänä kun kuolen
olet minun saattajani
tuo haudalleni perintö

tänään tiedän hyvästeleväni teidät
kaikki rakkaimmat elämäni varrelta
minä en sure, en murehdi, minä hymyilen
vielä kerran käännän ajan muistoihin

-j.a.

--

alkuperäinen 09.04.03, muutamia sanoja muuteltu...

kaikki unet joita olen nähnyt
kunpa voisin maalata ne värikuvina
laulaa monikielisin lauluin

kuin kuolleita lehtiä vedessä
istun järven rannalla katsellen
mielessäni sekoitan maisemaa
aivan kuin kasvot katsoisivat minua
pinnan alta, neidon, sinun

leikin ajatuksilla joissa tuli
ja tuuli parittelevat keskenään
heistä syntyy sankari jumalille
se kulkee keskellämme muodossa
hennon ja kauniin naisen

-j.a.

--

alkuperäinen kirjotettu 30.11.03

minä olen oleva ajatuksena mielessäsi
vaikkei minua kukaan näkisikään
kutsu minut elämääsi
ja kuiskin korvaasi sanoja
voimakkaimmiten himoja

tunne minut halujesi edelläkävijänä
sillä minä olen johtava sinut syvemmälle
mieleen jossa liha huokaa lihalle
ja iho palaa pelkästä kosketuksesta

sinun on tarkoitus olla tajuamatta
kaikkia tarpeitasi nauttia
siitä kaikesta mitä minä sinulle annan
halusit sitä tai et
minä teen sinusta himojesi orjan
himojen jotka minä olen sinulle luonut
jotka minä olen sinuun syvälle asettanut

sanon että rakastan sinua
vaikka vain haluan himoasi
ja sinä sanot ettet rakasta minua
vaikka himoitsetkin minua

-j.a.

--

alkuperäisesti kirjotettu 07.01.04, hieman muuteltu alkuperäismuodosta. nimeä en jaksanut vaihtaa, vaikka se kuullostaakin lainatulta, tai siis periaatteessa onkin lainattu. silti se on hyvä nimi.