vuodan verta. oikeasti, sekä henkisesti. psykedelia kaataa kohta minut kuolleeksi maahan. sitten saan herätä uutena. vähän niinkuin uudelleensyntyminen, mutta ei aivan. ehkä jotain rujompaa. ei, tajuan. se onkin vain talvi joka on tappanut henkeni. varastanut voimani. elän siltikin. tosin, en kyllä tiedä haluaisinko, mutta elän kuitenkin. talvi jäätää ihoni ulkoa, tuli korventaa sisältä päin. kai tätä voi elämiseksi kutsua, niin absurdia kuin se onkin. ehkä tuska johtuu siitä että haluaa kahta eri asiaa yhtä paljon mutta ei voi saada kuin toisen. ja vain toisen. ei molempia, ei jäädä edes ilman. tai että saa juuri sen mitä haluaa eikä millään saa sitä mitä haluaa. vuottaa hallan vaaramies. niin, ehkä alan viimeinkin tajuta mitä tuska on, mitä on mielihyvä. hyvin mielelläni olisin tajuamatta, sillä sitä ei voi edes tajuta miten käsittämätöntä se on. haaskalinnut, saapukaa!
kaikki oli nyt taas jotain mistä ei saa koskaan selkoa. yrittäkää se joskus tulkata minulle.