Taas kerran tuli juteltuu tonin kanssa syvällisii. Totesin jälleen kerran et kaverit häipyy just sillon kuvioista ku niit eniten tarvis, jotenkin tuttu juttu pikku hiljaa. Liian usein auttajasta on tullukin autettava, tästä syystä oon pitäny suuni kiinni ongelmistani ja toisekseen vaikka tarvisinkin apuu niin en osaa pyytää sitä sillä oon lähes aina ite se joka joutuu pitää muist huolta. Kiitos toni et oot jaksanu olla mun rinnalla aina ku oon tarvinnu tukee sillä en mä mikään teräsmies oo vaikka se joskus silt näyttäiskin