Lasittuneet silmät tuijottavat tyhjinä seinään monta tuntia. Äiti käy katsomassa, hengitänkö vielä.
Ulkokuori haalistuu aina iltaa kohti ja alla oleva myrkky leviää ympäristöön lamauttaen uhrinsa täydellisesti.
Tuntuu, ettei pakotietä ole. Jokainen minuutti ja tunti vain lipuu ohitse minun kiinnittämättä siihen mitään huomiota.
Onneksi mulla on kavereita. Ne pitää mun elämää yllä tällä hetkellä.
---
Anteeksi avautumiseni..