Tein hienon huomion tässä tänään iltapäivästä... Elämää siis on risteilyn jälkeenkin.
Ja mä olin ihan varma että viime yönä laiva ois uponnu ois kyllä ollu ehkä maailman hienoin tapa kuolla mutta tässäpä sitä vielä ollaan lievissä vapinoissa, suorassa ei voi kävellä merenkulun aiheuttamien tasapainohäiriöiden vuoksi, jalat on kipeät korkkareilla juoksemisesta, kurkku kipeä huutamisesta ja kielioppi ja lauserakenteet taas kerran hallussa....