Unihalvauksena tunnettu häiriö ilmaantuu, kun aivot aktivoituvat normaaliin täysin hereillä olevaan tilaan REM-unesta, mutta kehon halvaustila on edelleen voimassa. Tämä aiheuttaa tilan, jossa henkilö on täysin tietoinen ympäristöstään, muttei pysty liikkumaan. Lisäksi unihalvaukseen yhdistyy usein hallusinaatioita. Tila kestää harvoin muutamaa minuuttia kauempaa, vaikka kokijan mielestä se usein tuntuu kestävän huomattavasti pitempään. Kohtaus loppuu kuitenkin välittömästi, jos joku henkilö koskettaa tai puhuttelee kokijaa. Unihalvauskohtaus säilyy myös muistissa. Unihalvaus esiintyy useimmiten nukkuessa selällään. Ihminen voi joissain tapauksissa liikuttaa kättään vähän, muttei voi ”herättää” itseään.
Arviolta puolet terveistä ihmisistä kokee unihalvauksen jossain vaiheessa elämäänsä, yleensä nuoruusiässä.
Unihalvaukseen liittyy usein hallusinaatioita, jotka saattavat olla näkö-, kuulo-, tai kosketusharhoja. Usein hallusinaatiot liittyvät samanaikaisesti useampaankin aistiin. Harhojen yksityiskohdat vaihtelevat yksilöiden välillä, mutta jotkin ovat selvästi yleisempiä kuin toiset:
Yleisimmät
Valoharhat
Pelko
Yleisiä
Olennon läsnäolon aistiminen (usein pahansuopa)
Painetta tai painoa vartalon päällä (usein rinnalla)
Kuolemanpelko
Melko yleisiä
Ääniharhat (usein askelia, epäselvää puhetta tai sysäyksittäistä melua)
Näköharhoja kuten ihmisiä tai varjoja liikkumassa huoneessa (tämä liittyy melko usein tunteeseen pahan läsnäolosta)
Vähemmän yleisiä
Leijumisen tunne (joskus yhdistetään ruumiistapoistumiskokemukseen)
Näennäisesti aukoton siirtyminen täysiin hallusinaatioihin tai unennäkemiseen
Tuntoharhat (kosketukset)
Harvinaisia
Putoamisen tunne
Jatkuvasti voimistuva korkea ääni
Tärinä
Erilaiset voimakkaatkin kivut (esimerkiksi kivuliasta säkenöintiä koko kehossa)