Vielä joskus saan silmät
nähdä valtamerien taa
vielä mieleni lentää
sielu vuorilla vaeltaa
ja tulee vielä hetkiä
jolloin kauneus saa haukkomaan henkeä
vielä joskus saan siivet
ja paljon ilmaa siipien alle
tulee päivä jolloin kaikki pilvet
jäävät taakseni matalalle
ja saatan nähdä valoa
joka ei muodosta mitään varjoa
Aion tuntea rakkautta
niin vahvana kuin mahdollista
aion seota maailman valoihin
antautua romantiikan pauloihin
vielä joskus aion soida
kuin tuhat jousta duurisävelmää
sillä aion unelmoida läpi elämän, läpi elämän
Vielä pudotan rinnasta
lyijyliivit ahdistavat
ja vedän sisään maailman tuulia
keuhkot täyteen puhdasta iloa
ja olen orja joka kantaa
höyhenistä punottuja kahleita
ja vielä loistaa kirkkaana
hopeinen lanttini jolla lunastan
oikeuden elää niin viisaana
että muistoni mua kumartavat
kun rauhassa astelen pitkin kuun siltaa
yli tyyntyneen veden viimeiseen iltaan